keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Puhallus.

Tukikohassa ei näin isoo puhallusta ole nähty. Hiki tulee ja pyörryttää, kun aattelee teräsharjaa ja hiomakonheita heiluteltavan tikkailla kiikkumalla. Ei jumankauta, onneks konneet on keksitty. Ja vielä äijät konneen jatkoks letkun päähän. Ja eikun puhaltamaan.

Ei tartte miettiä, millä maalilla saa maalin päälle alakaa maalaamaan. Vanhat seinämaalit nimittäin ovat hemmetin kuusessa ja taivaalla ja näkymättömissä pitkin pihoja. Ei oo kuin ohut hiekkakerros jäämäsä perustuksen vierelle seinustoille.

Päiväurkko on tätä kirjotettaessa puolessa. Nuori verevä hemmo ei liikoja taukoja pitele. Mitä nyt sillon tällön käy ainetta lissäämässä säiliöihisä.

Seinät puhallellaan hiekalla ja ikkunanpokat suutalla. Sillä samalla, millä leipurit leipoo. Ja närästyspotilaat hoitaa mahalukon poltteet. Semmoset ninko Ukka.








Nyt ei urkko katkee pimmeeseen, kun mollikka näkkyy yötä myöten. Aiko Rovaniemen poika puhallella seinän nurkasta nurkkaan. Tällä kierroksella ei muuta tarttekkaan. Ukka ruppee ettiin maalareita. Täytyy miettiä kaikki taivaanrannanmaalarit ja sinneppäin.

Loppuviikosta tarttee varmaan hilippasta hiukka mualimalle. Johan tuoton yhen paikan päälä oltu tuntitolokulla. Pittää käyvä kalakukkojen maasa. Kasperillon autokuumetta.

Tukikohasta hilipatsuu tähän. Hiekanpöllyssä. Muttei haittaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti