Sadan pinomotin urkko päätettiin pienellä parsimisella ja aamulämmitteyllä tänä aamuna, kun eilissä iltana petti hiukan pintaroudaton maa halakomakoneen alta. Kun ei yöpakkasta viime yönä saatu, jouduttiin hieman raivaamaan traktori-halakomakoneyhdistelmälle vekslaustilaa, jota tarvitaan aaritolkulla, kun halkohirmun takapyörät sijaitsevat pitkän koneen takapäässä.
Työväenlaulujen ja vappupuheiden sijaan Tukikohan takapihalla raikasi Massikan kone ja koivupölökkyjen ritinä ja ratina, kun ne pakotettiin halkeamaan.
Nyt kone joutaa seuraavaan kohteeseensa tuonne Moilasperille, missä Posti-Jussi alkaa pistellä sillä omat puunsa halki-poikki-pinoon. Linko-Jarkko vuorostaan tarvitsee Massikkavanhustaan pyörittämään omaa halkomakonettaan.
Kiitoksia Antille, Kasperille, Seijalle, Alapolle ja Mummelille työpanoksesta. Ukalle kevyestä sylinterihanikan työntelystä eeskahtaalle riittää kiitokseksi se, että yhtään sormea, kättä, jalkaa tai koko ukkoa tai akkaa ei haljennut tai katkennut halkojen tapaan.
Pikaisella laskutoimituksella on tuolla koneyhdistelmällä vuosien saatossa lykätty koivupuuta metrin korkuiseksi pinoksi muutettuna jonkun matkaa toista kilometriä. Eli pitkä pino, jos kerralla näkösällä olisi. Vaan aiemmat metrit ovat savuna Naruskan taivaalla ja tuhkat liiterin takapihalla. Pienessä kasassa.
Tukikohasta halakokatoksen suunnittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti