Kartanokoiranhäkki hukkuu kohta lumeen...

Ei tee Rihla omia lumitöitään. Eipä tee talon isäntäkään omiaan, mutta koiran kyllä. Sen verran pakkaantuu talven vajaa metri lunta häkin oven ympärille, että aina ei meinaa saada lukitussalpoja kiinni. Ja Rihla on tavallisen hyvä kokeilemaan lukituksia. Ja auki jos sattuu olemaan, niin ritolat ottaa.

Tosipuheessa Rihla on hyväntahtoinen. Sillä nimittäin riittäisi pomppua aivan varmasti koppinsa katolta loikata häkin ulkopuolelle. Vai eikö ole riittävää oivallusta, mistä kautta vapaus koittaisi.

Tarkka poika se on seuraamaan, mitä isäntä touhuilee. Helppoa talvea viettää ulkokoira, jos ei muistella tammikuun pakkasjaksoa, jolloin ulkokopissa ilman lämmitystä ei pärjää ainakaan nälissään. Eipä se Rihla ole liioin valittanut olojaan, kuten ei aikanaan valittanut isäukkonsa Roopekaan, joka ehti näkemään samassa kopissa ja häkissä pakkaslukemia -54,4 astetta, eikä ollut moksiskaan.

Tukikohasta lisää lunta vielä oottelemisiin tähän. Metristä puuttuu valehtelijan luku seitsemän.