Soitteliki Mummeli Ukan suuattaissa eilisen päivän anoppia hälytysajona keskeltä Suomee tänne mettiin, että kyläseura oli noussu pappisa kansa puihin koko laulurojektisa ja upottanu siinä samasa puurorojektit. Ei puurotella, eikä lauletella Tukikohasa. Ei kauniimpia eikä rumimpija joululauluja.
Ukka kylläkin aatteli vielä eilen päivällä, että johan tuota yhet laulujuhlat osataan hoilata iliman pappijaki Ukan joholla, mutta enpäs aukassu naamaani. En nimittäin tienny, että puolenyön aikaan aukes oma naama ylläältä ihan alas asti. Onneks oli vessapönttö alla, joskin nippanappa sinne kerkesin.
Laatta lenteli komiasti, niinko ennen uutena ollesa. Ei mahtanu mittään sille, että muutaman huoltoaseman uuniomenaroilerit halus maalimankiertoon yläkautti. Sinne paineli kotkottajat oottamaan kevväällistä paskakaivontyhjentäjjää.
Helevetin hyvä muistutus Ukalle, ettei pijä aineskaan ylensyyvä tulevisa kemuloisa mittään. On meinaan rymihäirijöpotilaalle kovvaa hommaa tuo laatanlennätys.
Onneks aineskaan vielä ei anopilla ole samoja oireita, vaikka samasa eväspöyväsä eilen naamatusten istuttiinki. Eihän sitä tiijä, mistä ovenkahvasta tai kättelystä se tuommonen pahaolo tullee, mutta jos tätä vauhtija siitä kertayökkäsyllä pääsee, nin eiköhän tuota olla jouluna taas rivisä.
Anopilla on vauhti päällä. Se kun lyötiin puuropoikottiin, nin alako het aamusta leipaseen hannatätin kaakkuja oman äitesä ohjeen mukkaan. Ohjeet on kierrelly suvusa jostain toistasaan vuojen takkaa.
Tukikohasta hannatätinkaakkukahveita ootellessa tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti