Joulupukki on olemassa.

Ukalle on hiipiny jo kumma aatos, että onkhan tuota Joulupukkija olemassa ennää lainkaan, kun ei sitä ole tälle talavee ole vielä näkyny. Onneks kävästiin tännään Kemijärven kaupungissa sevverran, että nähtiin livenä ihka oikee pukki.

Ukka on aina ollu sitä mieltä, että vierailta setiltä ei saa namuja ottaa, vaikka tyrkyllä olis. Tutulta niinki. Ja jos tarjoojana on Joulupukki, se oikia aito Korvatunturin SE, nin eikun suut makiaks!

Oli hyvä, että päästiin haastatteleen Joulupukkia. Se oli ajellu Tukikohan ohitte Korvatunturin suunnasta jo viime yönä, eikä kehannu poiketa Ukan kahvepannulla niin varahin. Oli ryyppinny kahveeta termarista. Ison lahjasäkin kehu jättäneesä varaston taakke mettään piiloon ja tulevasa vasta palluumatkalla tervehtiin Naruskan väkiä. Arveli menevän puolilleöille aattoiltana, ennenko on etelänherroille ja niitten kakaroille lahjukset jajettu. Tämä passas Ukalle tietty, kun pakko kuulemma on näin. Rysselissä on nin päätetty.

Erityisen kiinnostunu Joulupukki oli, kun hyö Anopin kanssa haastelit ja muistelit jouluja vajjaat sata vuotta taakkekäsin sillon, kun Anoppi oli vielä torpantyttönä keskellä Suomee. Pukkiki muisteli, että köykäsemmät oli lahjasäkit, eikä namua ollu jokkaiselle vastaantulijalle mistä jakkaa.

Tukikohasta sokolaatija imeskelemisiin tähä.