Ihmetyttikin Ukkaa jo eilen, kun Täplä pääs pukkaamaan persuksille Ukan sitä havaittematta, ennenkö turpa oli jo kainalosa. Yöllähän se maaliman pahuutta miettiessä välähti mieleen, että sillähän ei kellot kilissy, ninko on ruukannu.
Ja niihän se on. Täplä on nakannu kellosa nahkaremeleineen johonki kulkiessaan. Syksyllä Sarasaaren aijassa kalakatin oli kuulemma vielä ollu tallessa.
On Ukalla tuommonen messinkinen hevoille tarkotettu aisakello muutamasta kirppiksestä ostettuna, mutta pittää miettiä, josko Täplä ei haluve kellonkalinaa korviesa juuressa kuunnella joka askeleella. Jakun niitä on neljät aina kun vähänki siirrähtää. Ja tuo pallon muotonen aisakello on semmonen kalakattaja, että siinä herrää ihan varmasti koko talo, kun poro se killutin kaulassaan talova kiertää.
Ja eikä se voi sikskään tuommonen hevosenkello porolla soimassa olla, kun tekevät siitä erehyksessä vielä meetvurstipötköjä.
Huonompi juttu kellon puuttuminen on siks, että nyt tarttee olla tarkkana Rihlalle evästä viijessä. Tämä Täplätys nimittäin nuuhkasee joka kippova, mikä pihalla käsisä jollain on. Ennen se kello paljasteli juoksuaskeleet ja tulosuunnan, nin ties suojautuva. Tarttee varmaan ostaa sata killoo omenoita, nin porotusta voi niillä pyssäytellä pihalla. Tykkää meinaan perso ompuille ninko isäntäsä joku aika sitte. Nyt vähempi.
Tukikohasta heinäkuorman hakuva suunnittelemisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti