Maailman laidalla leppoisa talvipäivä.

Kun pitkän Tapaninpäivän ajan on täällä Naruskalla kuunneltu viranomaistiedotteita myrskysäästä siellä Etelä-Suomessa, niin väkisin on mielessä pörrännyt ajatus, että Suomi on sentään pitkä maa. Niin pitkä, että toisessa päässä ei säätilasta pysty päättelemään höhkäsenpöläystä siitä, että jossain päin Suomea mettää kaatuu kuin heinää ja katot repeilevät taloista irti.

Surullista on myös ajatella sähköttömyttä aikana, jolloin ihmisillä olisi ollut aikaa harrastaa haluamaansa. Kun uutiskuvia katselee ja viranomaisia kuuntelee, niin sähköttömyyttä on eri puolilla odotettavissa päivätolokulla.

Eipä sitä liikaa viitsi kehuskella leppoisimmalla mahdollisella talvipäivällä Naruskalla, missä myös kaikki toimii, kuten toimia kuuluukin. Sellainen meillä täällä tänään kuitenkin päivä oli. Elämme siis pitkässä maassa. Vastakohtien maassa.

Kauniiksi säätieteelliseksi lopuksi Ukka voi väliaikatietona kertoa, että vuoden 2011 joulukuun keskilämpötila on tähän päivään mennessä kymmenkunta astetta korkeampi vuoden 2010 joulukuuhun verrattuna. Sellaiset erot lämpötiloissa talvikuukaisina näkyvät tällaisessa isossa tuhannen kuutiometrin tilavuudeltaan olevassa talossa puupinoissa, jotka vajenevat niin hitaasti, että puuliiteriä ei normaalin kahden täyttökerran sijasta ole tarvinnut tälle talvelle täyttää kuin kerran. Lauha sataa laariin, voisi asian sananlaskuksi muotoilla.

Uudella myräkällä uutiset uhkailevat alkuviikosta. Toivottavasti saadaan entiset vahingot korjattua ja luonnonvoimilta suopeutta niin, että Tapaninmyrskyn kaltaista ei missään päin Suomea enää tarvitsisi kokea.

Oheinen kuva on vuoden pimeimmästä ja lyhimmästä päivästä Naruskalta 22.12.2011. Kulunut Tapaninpäivä ei maisemaltaan ja valaistukseltaan tästä kuvasta ole juurikaan muuttunut. Paitsi sen kukonaskeleen verran.

Tukikohasta myrskyvahinkojen myötäelämisiin tähän.