Ukassa piilevänä asuva runoilija on onneksi putkahtanut tyttäressä näkösälle. Osoituksena tästä Ukka virittää lukijoita Joulun tunnelmaan oheisella runolla, jonka Kati kertoi olevan tunnelmia lähipäiviltä heidän Joulun odotuksessaan. Älkää kyntäkö itseänne näännyksiin adventtisohjossa, vaan aloitelkaa Joulurauhaan keskittyminen vaikka tästä jo nyt:
KAUNEIN JOULULAULU
Kirkkoon veisuja laulamaan
me räntäsateessa kahlataan
roikkuu pimeä päitten yllä.
Tuhat ihmistä
meidän edellä.
Pidän kädestä
pientä tyttöä.
Hän tutkii lauluja vihkostaan
ei ehdi kaikkea lukeakaan
- ensi vuonna jo sitten kyllä.
Hän löytää jostain piparin
”tään pöydältä mä varastin”
Me lauletaan,
hän nakertaa
ja meinaa penkkiin nukahtaa.
Kun alkaa urut Joulupuun
niin tytön katse kirkastuu
”äiti minä ossaan tään!”
Hukkuu veisut tuhannen
kun vierelläni kuulen sen.
Äänen hennon, korkean
siinä hiljaa laulavan.
”Äiti mikä sua itkettää?”
Tukikohan Päällikkö päättää kotimatkasuunnittelemisiin täältä vähenevien Mirrien keskeltä tekopitäjän vierestä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti