Lahjaksi kelpaa toimiva vaikkapa omassa käytössä ollut pöytätietokone, jossa on valmiudet kohtuulliseen nettiyhteyteen. Itselle voi näin ostaa uuden ja vanha tulee hyötykäyttöön, eli kierrätykseen. Kierrerätyskoneeseen ostetaan mokkulanettiyhteys. Lisäksi koneeseen on ehdottomasti lisättävä toimiva tulostin. Myös kevyt kaiutinpaketti on tulevia radiokuunteluja ja muita äänikuunteluja varten välttämätön.
Ennakkokyselyjä tai varoituksia ja mitään mielipidetiedusteluja lahjan saajalta ei kysellä, vaan kone kannetaan H-hetkellä saajansa kotiin ja samantien asennetaan kaikki vermeet toimintakuntoon. Asennusta ei lahjansaajalle isommin tarvitse esitellä, vaan joku nuoremman polven edustaja tekee sen homman. Lahjansaaja kokeilee ensikerran konetta sitten, kun täydellinen toimintavalmius koneelle on valmis.
Lahjansaajalle perustetaan sähköpostilaatikko esimerkiksi vaikka Gmailin kautta.
Joulunpyhien kuluessa lahjansaajalle annetaan tehopaketti koneen peruskäyttämisestä. Hänelle ja mahdollisesti hänen läheisimmälleen esitellään kaikki ne perusasiat ja yhteydenpitohommat, jotka jatkossa voidaan tietsikalla hoidella. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat muistivihon, johon he tekevät oman muistinsa tueksi perusasioiden käyttöohjeet. Lahjansaajalle nimetään yhteyshenkilö, joka on ensisijainen neuvonantaja ongelmatilanteissa.
Tässä perusohjeet. Esimerkin elävästä elämästä Ukka kertoo lyhyesti tässä:
Anopille ostettiin hänen tietämättään 80 -vuotislahjaksi edellä kerrotut vermeet. Muutosvastarinta murrettiin minuutissa ja ensimmäisen illan teho-opetussession jälkeen tapahtui näin:
Seuraavana lahjansaannin jälkeisenä aamuna muiden vielä nukkuessa anoppi oli surffailemassa netissä sanomalehtiä. Ensimmäiset sähköpostit hän lähetti saman päivän iltana ja otti niitä myös vastaan. Ensimmäisen käytöviikon lopuksi anoppi teki netissä itsenäisesti kaupat. Hän tilasi ja maksoi Gigantin nettikaupan kautta pyykkikoneen, jonka myyjäliike sovitusti kävi hänelle tuomassa ja asentamassa...
Pankkiasiat ja sähköpostit liitetiedostoineen olivat rutiinitasolla parissa viikossa. Kolmen viikon jälkeen Petäjävedeltä osattiin lähettää itse otettuja valokuvia sähköpostin liitteenä ja osattiin myös ottaa vastaan sukulaisten lähettämiä liitetiedostoja. Sanomalehti Keskisuomalaisen anoppi hyvästeli laatikkoon kannettuna parissa viikossa ja siirtyi lukemaan lehtijutut netissä.
Näin se meni ja menee. Normaaliällillä varustetulle vanhukselle tämä kaikki on mahdollista, kun löytyy rohkeita lahjanantajia. Investointi ei ole iso ja vaste hyvin suunnitellulle tietsikkapaketille on verraton. Syrjäytymisen pelkoa ei tällaiselle vanhukselle näköpiirissä ole.
Näin sen näen. Ja jonkun muun on syytä nähdä myös.
Ja näin Jouluna lahjanantajistahan ei perinteisesti pulaa ole.
Kauniiksi lopuksi Ukka voi kertoa anopin mielipiteen hänen kohtelustaan hommata tietsikka hänelle ilman ennakkovaroituksia. Kerttumummu on sitä mieltä, että jos hän olisi asiasta saanut vihiä etukäteen tai häneltä olisi mielipidettä kysytty etukäteen, niin tietokoneelle olisi tullut jyrkkä EI. Kerrotulla menettelyllä asia hoitui kivuttomasti, eikä Kerttumummu nyt luopuisi tietokoneestaan ja sen oheislaitteista millään hinnalla.
Siitäpä epäuskoiset saitte!
Tukikohasta seittemänsaanviijenkymmenen kilometrin päästä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti