Onneks onnuot sääennusteet nykyvään sevverran tarkkoja, että pystyy valakkaamaan kolomen päivän sisälä, mikä olis paras pilikkikeli. Ei niinkääkkalansaaliin kannalta kuin onkijoijen mukavuus eellä.
No, soli sitten pitkäperjantai, kun suunnistimma emännän ja Hallahelinän kanssa Onnelan väjen kera Marraskosken suunnile pienele lammelle ahvenapilikile. Oli ja on alakuu ja tuuli itäkoillisesta. Siinon semmoset merkit, että kala on huonola syönnilä, eikä wanahankansan oppi nytkään ojjaan kaatannu. Huonola syönnilä olit, mutta munija ei kuiten pattaan heittäättarvinnu.
Aurinko paistelit, ensmääset jouttenet jo lentelit, palokärki huuteli morsijammenperrään ja korpit rannala raakkuit, että jääkhän heile yhtään pikukallaa juhulaevvääks.
Jokkaisele jotakin. Tusivavverran saima apporreja yhteensä. Hallahelinä veti jääle issoimman, melekeen puolkilosen kyrmyniskan. Siiten kakkosena, vaikkei kilipailtukaan, olit tieten Ukka Matimpoika kaheksala ahvenala yhestä avennosta. Kuus syötävätä ja parit korpeile. Yks pikkuahvena lähtee syväjääsä Ouluun tyvären opetustarkootuksiin.
Aurinko pilikisteli ja oli lepposahko keli. Kaikile riitti aijjankuluva Riskuvamyöten. Paistelima makkarata ja hörpimä kuksakahaveeta, joten pöllömminkivvois pitkääperjantaina ellää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti