Jokhan kirjottamisesa lopun enteet.... (2848)

Empäs muista, että olis täällä rintamala ollukkoskaan yli kuukauven kirjotusvälijä. Nyton, enkä ole ihavvarma, kuinkauvan kirjoottelen ja kuinkauvan kettäämmun jutut kiinnostaa. Varmaan tuli erräällaine asennemuutos asijoihin vuossitte, kummyytiin elämä Naruskalta ja muutimma herrainkaupunkiin.

Ommulla kuitemmielesä ainakittärkeimät tapahtumat yli kuukauvelta taakseppäin, jotenka voihantuota niistä kertovakkin. Sielon kuiten meile merkityksellisijä ja isojakijjuttuja.

Issoin on tieten se, että anoppi Kerttumummu tekas täyteen yheksänkytäviisvee. Son semmonevvuosmäärä, että meikäläinen nostaa oman tulevaisuutesassuhteen käjet pystyyn. Koiranputkikasvuva olen noila vuosila jo isola tojennäkösesti lissäämäsä.

Anoppi on kuiten täyvesä tikisä. Pää toimii kuin nuorela tytölä ja se, mitä liikuisa ohhuonontunnu, hoituu kävelykepilä tai rollaattorila. Omasa huushollisa elelee ja hoitelee päivittäiset asijasa ite. Ja pitelee wotsapilla yhteyttä kaikkiillähimpiin, ninko on tehenyjjo viistoistavuotta. Nettimummu pätevimmästäpäästä.

Juhulistima Kerttumummuva Jyväskyläsä päivällisilä, joille osallistu lähipiiristä kaikki net, joila rääpyä oli. Ja net, jotkei mukkaampäässy muistivat sankarija viteoilla ja muila tervehyksilä.

Meitin tyvär Kati tiivisti naamakirjaan meleko tyhyjentävästi Kerttumummusta analyysijä, jota lainaan Katilluvala tähän:

"Isomummu, mun äidin äiti eli Kerttu-mummu Kokkonen täytti tänään 95 vuotta. Ajoimme Tupoksesta päivällä Jyväskylään, söimme ravintolassa ja ajoimme illaksi kotiin.

Mikä pitää ihmisen hengissä noin onnellisena liki kokonaisen vuosisadan? On ehkä jo lapsuudessaan oppinut, että onni syntyy työntäyteisestä elämästä ja yksinkertaisista asioista itse tekemällä. Siitä, että ei kuljeskele pyyhkimässä lattialistojen päällisiä, ovenkarmeja tai nillittämässä turhuuksista tai muistelemassa vääryyksiä ja kurjuutta. Kasvattaa itse omat mansikkansa ja perunansa, syö ruokaa, jonka ainesosat voi katsomalla tunnistaa. Ei muistele pahalla ketään, ei juoruile, ei jää yksin, vaikka oman ikäisiä on ympärillä enää varsin vaatimaton määrä. Opettelee reippaasti uuden ajan vouhotuksia; käyttelee Facebookia ja muuta nettiä tabletilla, osallistuu Pesueen keskusteluihin Whatsapissa. Ei tipahda kyydistä, sanoo kyllä enemmän kuin ei. Alkaa käyttää airfryeria kokkailuun, kun semmoinen hankitaan. Lukee kirjoja, opettelee uusia käsitöitä, kasvattaa keväällä tomaatit jugurttipurkeissa siemenistä. Nukkuu kissa jalkojen päällä. On sovussa itsensä kanssa. En oikein keksi, mitä muuta resepti voisi sisältää. Tämä ainakin näyttäisi toimineen kuten kuvasta välittyy. 

Kun mummu viisi vuotta sitten täytti tasakymmeniä, lauloin juhlissa yhteistä suosikkiamme Juha Tapiota. Siitä hetkestä ei ole oikeastaan vanhentunut sanoma eikä mummu. 

"Käsin vakavin ja hellin elämääni punnitsin;

joka hetken arvoiseksi sittenkin sen oivalsin.

Vaikka aarteista sen hidas oppimaan mä lienenkin - 

jo tähän mennessä oon saanut enemmän kuin odotin."

Onnea Mummulle <3 "

Hyppäämmäsitte viikompäivät Kerttumummujjuhulista taakseppäin Tupliniin. Kasperin pesuve lähti sinne hihtolomaretkelle koko pesuveela, lukkuunottamatta tietenki Riskuva, joka tuli viikoks asumaan Urputiele. Mitäämmuuta koiraa ei meile varmaankaavvoitas ees suunnitela sisähoitoon, mutta Riskusta ei allerkisija reaktijoita emäntä saa, ninko ylleesä koirista. Risku ommaaliman rauhallisin labbis ja sen kanssa ei hoitovaikeuksija ole.

Aarni ja Kerttu olit ensmäästä kertaa lentokonneesa ja soli heile varmasti iso elämys. Ninko koko muukirreisu maalimala, mihin pääs sujuvasti Rovaniemellentokentältä suorala lennola Tupliniijja takas.

Siinäpä tulit meillekissopevaa kävelyliikuntata, kunei Riskuva täsä Lapirrinteelä arvaa kytkemättömänä ulukonapittää. Hyvin se taluttimesa mennee, vaikkei kotona semmosta tarvita, kunon pihapanta.

Takas Rovaniemele kun palasvat onnekseen, nin Aarni jäi autotalliin sahhaamaan Ukale ja Mummule polttopuuta, kunoli kuulema kaikki rahat käytettylloppuun reisusa...

Seuraavakstullee mieleen, että toinemmeijän kahesta pirssistä lyheni pariviikkoositten. Ei sillai, ninko Naruskala lyheni, kupperruutin emännän siniselä suparula Linko-Jarkon raktorilinkoon, ninko joku voi muistaa. Nyt suparu lyheni Rintajoupin autoliikkeesä tuoreempaan 2019 malliseen XV suparuun, jonka historija oli semmonen, ninko vaihtoautola kuuluuki.

Neliveto, automaatti ja maavarraa. Tavaratillaa vähempi kuin etellisesä, mutta mahtuu sinne marjaämpärit ja marjakonheet. Ja jostarttee isompaa kulettaa, nin leksus pyssyy toistaiseks talosa. Suparula ajoimma Jyväskylärreissunki emännän kans vähänniinko koeajona. Johan tuolla päästellee mutkastatietä näkymättömmiin.

Jäin Jyväskyläreissusta Tupokseen ja emäntä jatko matkaa Rovaniemele junapelisä. Olin luvannullähtee Petrin kans Vaalaan heijän mökkityömaale kolomanneksi. Sielä menit rattosasti työviikko ja kolomannellekäsparile riitti sielä ruuvaamista jamontaa muuta työvaihetta, kumpystyttelimä Kontijohirskehikkova...

Vävypoika oli tehettänny viimesempääle perustuksen rantatontile. Soli sentilleen oikeenkokonen ja riittävän korkeela, ettei tuluvat rakenteita huhtele. Ja konheita oli hiijapista alakain tontila. Ajelin Oulusta kuormurin sinne. Eipä ole kuormurila tullu ajettuvakaan kuin autokoulusa aikannaan Jyväskyläsä rapijat neljäkytävuotta sitte...

Lossilla sinne tontile on kuluku Oulustapäin. Puolentunnivvällein pääsee Manamansalon saarele ja siitä lossilta ei ole mökilemmatkaa kuin viitisemminnuuttija.

Varvijavaile tasakertaan saima kehikon tehtyvä. Jatkama pääsijäisejjäläkeiselä viikola urkkova. Mittatarkkaa on Kontijon työ, eikä tätä rakennusta maajjäristykset kaaja...

Emäntä aiko lähtijä hoiteleen elämälluukkuva, nin ruokahuolto ei vie hyvvää työaikaa kuin syömisenaijjan...

Onkait täsä jokapäiväle jottain tapahtunnu sitte Oulun konserttiehtoon, mutta tuosa päällimmäiset. Kattellaampa, millon tullee lissää juttuva.

Urputien Tukikohasta yöpakkasija vielä pitelemissiin tähä.