lauantai 10. helmikuuta 2018

Rekkarallisa roiskuu.

Hakkaavattäällä nuita mettijä. Ja kärräävässitten niitä kalikoita rekkakuormittain välliin yötäpäivää. Ei net nykyvään ennään sihevviissiin kennenkään unta häiritte ninko ennen. Sulammaan aikana kummeillon tapana pijelä muokkamosa akkunata auki, nin entisaikana kuuli tyhyjän rekan mettäämmenon jo puolenkilomeetterimpäästä karikoittejja ketjujen kalinasta ja kilinästä. Nytei kuulu henkilöautoo kummempaa ääntä, kunnet tyhjillään pohjoseen matkaava. Ja täytenä eikun pirtti hiukka vapisee...

Enoo Mummelinkans vielä arvannu lähtee tuohomperämettään Politimantaakke ees kattoon, mitellaajalti sielon aukkoo syntynny, mutta muutama motomies oli kehunnu, että Politimanpääle eijääkkun tuppale mettää sinne lakkeen. Saattaa pijellä paikkasakki, mutta suvellapa tuonnäkkee. Uuvet korvasienialuveet.

Noh, työtä ja toimeentulova se jollekkittietää. Ja joillekki sienimaita. Ja joillekki avonaisempija hirviaukkoja. Ja kaikkee mahollista, marjamaitaki. Ja vaikeekulukusta maastova. Vetelevännimittäin taas uuvelleen niitä hakattuja aukeita niilä issoila auravehkeilä. Siitei kaikki oikeen tykkää.

Nonni. Esipuhe veny pitkäks. Kuppitivaan sannoo, että rekkarallisa roiskuu. Löytyy nimittäin tiellaijoilta muovisija lokasuojija ja niijerroippeita. Mummeli tieten näpppää kuvan ja tullee sitten kyseleen, että mitehhän tuosa käy, jos tämmöne tullee vaikka tuulilasista autoon sissään. Mikäpä tuon tietää, saattaa siinä tulla henkilövahinkoki, mutta ainaki autolle jottain voi käyvä. Huonola tuurila.



Nuita samallaisija näkkee nykyvään tiempenkoila sieläjatäälä. Entiijä, mikä niitä irrottellee. Oiskhan vikamaterijaali tai kiinnityksisä parantamisevvarraa. Eisais kuormasta mittään tiele tippuva, nin ei välttämäti autostakkaan.

Toivotaan, ettei kennenkäättartte tuommosta pikkuautosta irtirrepijä.

Tukikohasta motorikelekkailijoile evästä suunnittelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti