Kolokytäastetta ja rapijat ei haittaa kettään sillon, kuneiole vinkka päälä. Alappimaalaisetki tojistivassen viettämälä kolomeppäivää Kallelasa. Sisälä nauttivassielä lämpösestä takkatulesta ja suomalaisesta saunomisesta, ja vastapainoks ulukona olleesta kirkkaasta aurinkopaisteesta ja pakkasesta. Ja puhtaasta lumesta.
Hirvikissattu Ukan näkökentile eilissäpänä Venäjälä tankilla käyvesä. Soli kaivamasa hankijen alta heinää ninko porot keskelä peltova Kotalasa. Kuiten se seuraili tarkasti ympäsillesä, ettei sitä vaan joku lassauta nuritte. Nimpä Ukka kunnous autosta kamerakännykkäsä kanssa, nin hirvetys pisti juoksuks, eikä pysähtynny ennenko mettällaijan lähelä varmistaan, että tuohavvaan kuvvaa, eikä ammuskele. Kevyvestimmuuten meni pellola lumesa, jota silläperälä tosin saattaa ollavvaan kuutisenkytäsenttijä.
Ninkonäkkyy, nin Tukikohtaampaistaa kohta aurinko pihapiirijä myöten. Ei mahammittään kukkaan sille, että päiväppitenee minnuuttitolokula jokapäivä aamusta ja ehtoosta. Jasonkohta kevät.
Palhautan Alappimaan vierhaat tänhään Kuusamollentokentäle. Sielton suora lento Zyyrihhiin, heijän kotikaupunkiisa.
Vientikivvettää jossakin asijasa hyvällaisesti. Hyöt tykästyvä nin kovasti Ukan kylymäsavulohheen, että tärhäytin heile oman puolenkymmenenkilon satsin tätä herkkuva kotijovviemisiks ittelle ja tulijaisiks. Sitä napsijesa ommukava muistela Naruskata ja sempakkasija. Ja muutaki, mitovat nähäneet viikosa.
Vielä meinaan käyttää vierhaat Kusamoommennesä Sallasa musevosa. Joseimuuta, nin sovitamma miesväjele muistoks Eleviksennahkatakkija...
Tukikohasta Rovanimele ehtooks suunnistamissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti