lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kalalle vaikka kontaten...

Mitäpä miehet eivät tekisi, kun sille päälle sattuvat. Kalastaminenhan on ensteksi mukavinta hommaa, mitä housut jalassa voi tehdä. Ja saaliista kun on luvassa Ukan työstämä ahvenkukko, niin eikun matkaan.

Kypärä kuiten jäi kotio. Ja lakia ei rikota. Kypärällinen mies kelkkakyydillä jäälle ja kypärättömät jo kuntoilusyistäkin kelekanjäläkeä konttaamalla. Huumaavilla aineilla ei ole osuutta konttaamiseen, vaan kun kelkan polanteet eivät pystyssäpäin miestä kanna, on kantavuutta haeskeltava nelinkontin. Onneksi matkaa ei tieltä Urmitsalammelle ole kuin muutamat sadat metrit, joten ei hätiä.

Jäällä oli vettä molemmilla puolilla, alla ja päällä. Kelkalla ei saa jäädä vesikkoon makaamaan, kuten ei sodassa tuleen. Vauhtia on pideltävä, koska kiinni jäädessään kelkan kanssa saa satavarman kuntoilusession.

Jään laatu sai näiltä kahdelta pilkkimieheltä karun tuomion. Puolisen metriä oli lammessa jääkantta, mutta kunnollista teräsjäätä ei ole jäätynyt lainkaan, eli jäälle ei panssarivaunulla ole asiaa. Eikä sinne ole muutaman lauhan jakson jälkeen asiaa kellään, jos meinottelee luonnollisempaa kuolemaa kuin hukkuminen.

Kylmän reiän ympärillä sitä istuu mies, eikä valita. Istuu ja nykii siimasta ja vavasta. Kaksi näläkäistä toistaan narraa, toinen jään alla ja toinen jään päällä. Ei auta syöttiin sylykäsy, eikä kait suora huutokaan, joskaan sitä ei kokeiltu. Ei nykyäkään. Se oli tyly tulos, mutta siihen saa joskus pilkkimies tottua. Sepä onkin pilkkimisen ja muunkin kalastamisen suola: jos aina saat, niin lakkaa kiinnostamasta.

Kala-Kalle ja Lintu-Pentti palasivat Tukikohtaan. Munien esittely oli edessä.


















Ei tullunna ahvenkukkoon aineita. Onneksi Tukikohdassa oli reservissä Lintu-Pentin ja Kala-Kallen syksyllä saaliikseen saamia teerentäkkiä. Niistä Ukka huitaisi uuniin hautumaan perinteisen maalintupadan. Se maistui saunan jälkeen niin kalamiehille kuin talon emännälle ja isännällekin. Ja olis siitä padasta riittäny kulukijalle jos parillekin, mutta eipä sattunu tähän liittoon ovesta sisälle.

Sepä oli ahvenkukon korvaava eväslautanen tämän näköstä:



Ja tämän näkönen on Lintu-Pentti, joka syönnin päälle ilmoitti, että  teeripaisti teki niin harossia, nottei sanotuksi saa...



Tukikohasta huomista kalakeliä oottelemisin tähän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti