Kamera kiertää lumikengillä...

Sepä on vuorossa Lapin hiihtolomaviikko. Mummu ja Ukka saivat lapsosia ketteriä lainaksi tänne Naruskalle ilman vanhempiaan, mutta vain pariksi päivää. Sitten ne Ää ja Ii jo irtaantuivat sieltä kaupungin kupeesta tänne oikean maaseudun rauhaan.

Oman pikkuväen ja isomman väen lisäksi Tukikohtaa asuttaa tällä hetkellä myös maastovaellusporukka, joka tosin parin päivän varusteopiskelun jälkeen on irtoamassa huomenissa Tuntsan hiihtovaellukselle. Heille onkin luvassa valkoisinta mahdollista hankea, joka tällä hetkellä aavistuksen verran kantaa suksimiestäkin, vaikka varsinainen hankikeli vielä antaa odotuttaa itseään. Lähipäivien sääennuste näyttää aurinkopaistetta, mutta yöpakkaset ovat rapiaa pariakymmentä astetta. Onkin syytä harjoitella jo ennen hiihtovaellusta lumimajoitteen tekemistä, kuten tänään Retkeilymajan pihapiirissä nähtiinkin.

Hankeen voi kaivaa oheisten kuvien mukaisen majoitteen, jonka rakennusmateriaalina kattorakenteiden osalta voi käytellä suksia ja sauvoja. Nämä ovat niitä konsteja, jotka kaikilla pitkien hiihtovaellusten harrastajilla on syytä olla hallinnassa.

Vävypoika Sami hilippasi päiväkävelylenkin Naruskajoen rantamilla. Kamera oli mukana tietenkin. Heti ovat  otokset eri näkövinkkelistä, kun kamera heiluu parin metrin korkeudella silmien tasalla. Mummun vastaava korkeus on puolisentoista metriä. Tosipuheessa on niin, että kuvatessa kameraa asetellaan kuvauskohteen mukaan välillä ihan lumirajaan. Tässä muutama otos Kuutsikönkäästä Samin napsimina.