sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Käsiä hallittemalla kolome killoo pois.

Viikon salto painosta pois oli vain vaivaset kolome kiloo. Vielä pitää vetää ruuvia tiukemmalle. Selekeesti kuiten elimistö alakaa tottuun siihen, että ruokavaliot on muutettu. Ukka kuttuu tätä käsitieetiks. Se tarkottaa vain näitten olokapäistä kiinni olevien kahen letkun hallintaa. On nimittäin niinkin päin, että aina kun suuhun jotain on tulossa, niin eiköstä vaan siinä ole oma kätönen sitä turpaan tunkemassa.

Niin se oli tupakin ja viinankin kanssa. Aina, kun jompaa kumpaa tuli turpavärkin nautiskeltavaks, niin kätösissä ne nautintoaineet oli ennen suikkiin laittova. Kätösiä vuorostaan pystyy hallittemaan ihimisen laps, jos sillä on korvain välissä jottainkaan. Ei tartte terapiaryhmää perustaa. Eihän kaivinkonneen ohjaamossakaan ole kuin yks ukko, joka päättää, mistä ruotastaan.

Ukkahan joutas täälä näin talavisyvänä opasteleen ja auttaan niitä, joilla liha on heikko. Vai kuin sen sanois. Siton melekeen heleppo olla iliman ruokaa, tupakkia ja viinaksia, kun niitei kartanolla liion ole. Ukalle sinällään on ihan yks paskan maku, jos näkkee tupakkia tai alakomahoolia. Näkkeehän sitä muuallaki. Ja aina siton Tukikohassaki ollu. Niistä vaan kävelee ohitte niiko valamiiks maustetuista roilerinlihamössöistä kaupasa. Sevvaikeempaa se ei oo. Nytei kuiten jääkaapisa ole kermapurkkija pilaumasa. Eikä iltapalarahkoja ole näkyny. Ja koiruus veteli keksit peltipurkkiloista, jotka nyton käsityöpurkkina. Ja sokuria on aamupuurosoppaan laitettu vain vit...eikun piipillinen entusen kourakaupan sijjaan.

Vesilasku se saattaa kivuta ylöspäin. Tai ei se kauheeta voi juomalla lisiä, kun se maksaa tuolta moilasharjusta nytten euron kuutio. Ukka ryyppii sitä haaleena, kun rytmihäiriöpotilas ei saa kylymää latkia.

Ukka jo aatteli, että toukokuulla olis mukava jossain makarooninpätkien maasa hoikkapoikana kuikuilla rantamaisemisa, mutta nyt näyttelee siltä, että suunnitellut reisukumppanit on siitä reissupelistä poies. Täytyy kattova, mitä muuta kevät tois tilalle.

Juhannukseen asti elämä on aika epäselevää, mutta siitä etteenpäin saatetaan olla Tuntsalla. Aineskin vennäänviisumit on tulosa tuliterät. Joku oli Ukanki viisumihakuapaperia puoltanu. Siten tiijä, kuka.

Kessää on mukava ootella vaikka entusia kesiä muistelemalla. Laitanki tähän parit kuvat viimo kesältä tuolta Tuntsalta. Vennään puolelta. Se on meinaan kesä että heilahtaa. Tälleen muistuttelen, että kesäks pittää olla viisumit lakkarissa jo Valapuriin mennesä, niin ei jää reisulta rannalle. Kotio.

Kessää ootellesa näläkäki unehtuu.





Tukikohasta käsikirjan laatimisiin tähän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti