Vahtiporo ja sen morsmaikku.

Täytyy laittaa porotusten viikkokatsaus, vaikka juttuja niistä on luvattu rajoittaa. Muutamassa huushollissa täällä Naruskalla on akkain kertoman mukaan äkäsiä kantturoita. Meitin Täplääkin pihapiirin vartijana kulkijat joskus hieman arkailevat. Toistaiseksi se ei ole ollut pahansuopa liioin kenellekään. Mummelin ja Ukan vaatteissa se tohkeissaan on toistuvasti kiinni, kun evästä sille viedään. Vielä ei vahinkoja ole tullut.

Tuossa se Täplä monesti päivystää ja vahtaa tielle päin, josko joku turismo tupsahtaisi kartanolle ja saisi jonkun makupalan. Ja ulko-ovi kun käy, niin suunta on ovelle alta aikayksikön. Kameralle härkämme poseeraa mielellään. Luulee sitäkin varmaan evääksi.

Morsmaikkiporotus on ihan sievä kasvavine vasavatsoineen. Täplän kanssa nillä on avioliitonomainen suhde. Huoltajuussuhdettahan niille ei voi tulla, ellei Täplä sitten tunnusta jotain, mitä se ei ole tehnyt.

Pohdittiin tässä päivänä muutamana Sipolan Eetun kanssa, kuinka vanha tuo Täplä oikein on. Muistelimme niin, että Suomessa oltiin justiinsa siirrytty euroaikaan, kun kaupat Täplästä Eetun kanssa tekaistiin. Ostohetkellä Täplä oli ehkä kolmen vuoden paikkeilla iältään. Siitäpä ynnätkää. Eetu ainakin on kasvanut miehen mittoihin kaupantekoajoista.

Täplä ainakin kuulee ja näkee hyvin, eli ei ole vielä iällä pilattu. Muutama pikkukameran kuva tältä päivältä, niin voitte itse päätellä. Vaadin on pienisarvisempi. Ja aavistuksen arempi.

Tukikohasta kuivalihakalenteria tutkailemisiin tähän. Ei kuitenkaan Täplää. Laittaisko hevosta, sehän on nyt hyvvää ja halapaa....