Ostin nimittäin ladon. Semmoisen salvetun valmiin puukattoisen. Siinä on oikeat hirsinurkat. Vähän aitankin mallia siinä on. Se on punamullalla jo maalattukin. Punainen lato. Ei kuitenkaan huojuva punainen lato, vaan jämerästi se seisoo kuin tunkki. Jarkolta olisin voinut ostaa ladonkin, mutta se ryökäle oli ehtinyt vedellä sen puolen metrin polttopuiksi. Puoli vuotta sitten. Ostin onneksi Kemijärveltä siellä käydessäni, niin ei jää ilman. Ja toin jo Naruskallekin sen.
Lato on jo Tukikohdassa sisällä, mutta viikonlopun aikana meinataan Mummelin kanssa hakea ne seipäät. Niitä seipäitä tarvitaan ehkä parikymmentä kipaletta, ei enempää. Lato on niin pieni, ettei sinne sovi kahdenkaankymmenen seipään heinät. Eikä niitä seipäitä heinäseipäiksi oikeastaan tarvitakaan, vaan seinäksi. Ladon peräseinäksi.
Valokuvaaja tilasi semmoisen. Vaikka Ukalla ei ole käsissä kuin nippu nakkeja, niin luulisin kuitenkin pystyväni tilatun jutun rakentamaan. Teen sen varoiksi takapihalle, etteivät harvat asiakkaat säiky kylähullun tekeleitä ja kaikkoa kartanolta samantien.
Kattellaanpas rauhassa, mitä siitä tulee. Vai tuleeko mitään. Jos se linnuille kelpaa, niin kelpaa minullekin.
Mummeli haluaa tipikuvilleen kunnollisen taustan. Sa saattaa saada sen kans. Kunhan harrastuksenomaisesti hiukkasen puuhastellaan.
Tukikohasta aikansa kuluksi jottain touhuamisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti