sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Nyton tooleja.

Kohta voijaan laittaa pystöön vaikka kinkerit Tukikohassa. Sen seittemäntoista toolia saatiin turvallisesti kotio Keminmaalta. Nää on palavelleet jossakin hammashoitolan ootushuoneessa, joten niisson pelätty enempi ja vähempi. Mutta niiston pesty päälliset, joten ne on nyt puhtaan siniharmaat. Ja iskunkestävät. Runkoputket on kommeeta romia ja nää kestää kyllä säällistä istuntoo maalimantappiin.

Rovaniemeltä lastattiin kärriin vielä Kasperin ylimääräsiä huonekaluja, kun sillon kaksion kamat ja kämppänä nyt yksiö.

Oltiin myö kolaripaikallakin. Parikytä kilometriä ennen Rovaniemee oli joku minuutti aiemmin sattunu linjurin ja henkilöauton puolittainen nokkakolari. Sinne oli avut tilattu ja hommat oli ihan ekana paikalle tulleitten hallinnassa, joten me jatkettiin muun autojonon matkasa matkaa.


Raation ja netin kautti kuultiin ja nähtiin, että tie oli lopulta ollu kolomisen tuntia kokonaan poikki kiertoteineen. Kaks loukkaantunutta, henkilöauton kuski ja sen takana istunu kuusvee lapsonen, jonka heko oli toimittanut Ouluun. Täytyy vain toivoo, ettei ole käyny ihan pahinta.

Ei meitillä varsinaista kiirettä nykyään tienpäällä oo isommin koskaan, muuta huomaspa Ukka vaan, että kaasujalaka keveni entusestaan, kun mällin näki. Hiukkasen kummastusta herättelee se, että näissä nykymälleissä melekeen aina on osapuolena iso "ammattikuskin" kulettama pirssi, vaikka niillen pitäs tämmöstä sattua vähempi kuin kelleen.

Hiihtolomalaisille täytyy toivotella kevyempiä kaasujalakoja ja kiireetöntä matkantekkoo, ettei pääty reisut kesken.

Tukikohasta lauhaan hihtolomaviikkoon keskittymisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti