Par päivää hissun kissun. Lokisa.

Jopa soitti muuan kaveri, että joko myö sinusta päästiin, kun pariin päivään et oo kirjootellu. Häkelty, kun vastasin kuiten luuriin. Henki pihajaa vielä, mutta oltiin Mummelin kanssa hiukkasen liesussa. Mummeli yhen ja ite pari yönseutuva.

Ei täsä ole sen kauempana kotua käyty ku Rovaniemellä, kotikaupungissa. Huhkasin siellä parina päivänä Kasperin kanssa muuttopuuhissa. Muuttokuormia ei kovin montaa pakullista ollu, eikä matkakaan poijan ja morsion entusesta yhteisestä kämpästä kuin alle poronkuseman.

Kasperi asustelee nyt muuttotavaroitaan levitellen poikamiespoksissaan itekseen. Mummeli ja Ukka palailivat ehtoolla Naruskalle lastenlapset rattona. Niitten äite ja isä laskeutuu tänne kait huomenissa, kun rilluttelleevat välin kahelleen. Tai oikeemmin enempi vävypoijan opiskeluhommeleissa.

Torppa oli pysytelly pystyssä ja lämmintäkin oli vielä puolensattaa astetta patteriverkossa. Mummeli oli latassu sen verran koivua pessään, että toista vuorokautta oli paikat pysytelly lämpösenä iliman talakkaria.

Ittelleni ostin semmosen metrin kanttiisa olevan näytön kompjuutteriin, kun pari päivää sain seilata kauppojen liki pääkaupungisa. Siis Lapin. Vaihtoehtona oli vahventaa okulaareja, joten päätin tietty laittaa näyttöön tuumia. Vähän tässä silimä seilaa vielä, ennenko tottuu. Mummeli on vaihteeks haukkunu suuruvenhulluks. Niinko aina.

Varmana on taas vaikeeta saaha täällä mettäsä unta palloon, ku on pari yötä tottunu autometakkaan ja valomerreen. No, ehkä tähän hiljaseen olloon taas tottuu.

Puristelen huomenissa hiukkasen sammakoita, niin tiijetään helemikuun säät. Tammikuun limakurnuttajat ties kohtuu hyvin. Syötäsimmä lastenlapsostenketterien kans Naruskan pitsaa. Ukka vain kaposan siivun.

Mummeli roiskas tietty kuvan Ukan konttuurista. Tuosta pimpparautakalenterista tuolla taustalla saa syyttää Lintu-Penttiä. On nii helevetin hyvän näkönen kimuli tammikuun kohilla, etten oo vielä kääntäny helemikuule.

Tukikohasta maaseutuun totuttelemisiin tähän.