Nuorena on teerentäkkä irti väännettävä...

Tarkasti seurailivat Hallahelinä ja Loimu tänään illansuussa, kun Kasperi-eno irroitteli parista riiputetusta teerestä asianmukaisesti rintalihat, jalat, selkälihat ja kivipiirat parempaan talteen pakkaseen. Ehkä siinä lapsosilla hieman olivat pinnassa ristiriitaisetkin tunteet, mutta hyvin tuntui oppi menevän perille siitä, että riistaa ammutaan ja ruuaksi jalostetaan.

Loimu oli hiukkasen sitä mieltä, että hirvikäristys tänään oli makeampaa kuin ennakkoon mainostettu teeripaisti tulisi olemaan. Ehkä arvioon oma syynsä oli, että riistalinnun nylkeminen oli rajamailla siitä, mitä nelivuotiaan ymmärrys antaa myöten. Hauskin vaihe oli se, kun eno riisui teeren yhdestä jalasta kynnet pois ja Loimu vei sen Rihlan syötäväksi. Koiruus pisteli koiven poskeensa kuin ruotsalaisen vanikan ainakin evään rutinasta sen hampaissa päätellen. Hyvin maistui.

Kaksi viikonloppua on jäljellä tämän syksyn metsäkanalinnunpyyntiä. Tukikohtaan tulee tulevan viikon puolivälin tietämissä majoitukseen uusi hirviporukka, jotka jahtaavat hirveä Metsähallituksen alueella. Kasperin porukka on hirvensä saanut tältä syksyltä, joten hirviaseistus joutaa kohta puhdistaa talviteloilleen.

Suapa nähdä, nostetaanko lapsenlasten näkösille tällä viikolla vielä hirvetys kinteriin Tukikohdan räystäsalle, kuten pari viikkoa sitten saatiin todistaa.

Tukikohasta viileneviä riistanriiputuskelejä odottelemisiin tähän.