Etupihan räystäsalle ovat rakentajat onneksi aikanaan vuonna 1952 simauttaneet kantavaksi rakenteeksi neljäkerrankymppituuman parrun. Kovin paljon hennommalle puurakenteelle ei nimittäin voi vetaista kinteriin kolmattasataa kiloa painavaa uroshirveä. Korkeutta maasta on parrulle laitettu myös oikealla mitalla, koska tämä elikko sopii orren ja maan väliin riippumaan komiasti. Siinä se odottelee kakstoistapiikkinen, että se parin vuorokauden kuluessa muutetaan paloittelemalla pakastuskuntoon.
Eihän se uroshirvi elämänsä lopettaneena kaikkien silmiä hivele, mutta laitetaan kuvia kuitenkin näkösille. Jos Mummeli pystyy nylkykuvia napsimaan, niin kyllä niitä herkemmätkin katsella tohtivat.
Hämeen ammatti-instituutti/EVON opettajat toivat oppilaansa Naruskalle hirvenpyyntioppiin ja erätaitoja opettelemaan. Kumpikin harjoitus osui nappiin. Viikonloppu kului viidellätoista oppilaalla Sorsatunturin yövaelluksen merkeissä ja tänään maanantaina lähdettiin joukolla ison lihan pyyntioppiin.
Alusta pitäen kun näkee hirven tien luonnosta kinteriin, niin tieto varmasti tarttuu oppina päähän paremmin kuin konsanaan oppikirjojen sivuilta ja luennoilta.
Ukan torpan räystäshirteen saa tuoda kantavuuden loppumista pelkäämättä riviin vielä muutaman elikon lisääkin. Parru ei nimittäin tiennyt uroshirven painosta mitään.
Sallan Yhteismetsän alueelta tämä yksilö on nyt luvusta pois. Politimavaaraan jäi nelijalkaisia hirvetyksiä kuulemma vieläkin niin, että harventaminen ei hirvikarjaa sukupuuttoon tapa.
Kevyemmällä orrella Tukikohdan ulkovaraston räystään alla roikkuu muutamia lentonsa päättäneitä metsäkanalintuja. Niiden kuvia ja katsausta lintutilanteeseen kolmen viikon pyynnin jälkeen palataan seuraavassa jutussa, kunhan välillä ruoka- ja saunahuolletaan erästelypäivän viettäneitä asiakkaitamme, jotka lataavat peltikaton alla akkujaan huomisiin uusiin telskeisiin valmistautuen.
Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti