Mummeli kävi miniäntekele Emman kanssa tänään karhumaiden laidalla ruotaisemassa poutapäivän kunniaksi komeat kolme sangollista puolukoita. Hyvin oli koneet puolukkamättäisiin osuneet, vaikka kummankin poimijan päät ovat satavarmasti pyörineet kuin pöllöllä. Jaa miksikö, no tietenkin karhujen vuoksi. Normaalistihan akat ei keskenään keskittyneinä mitään puhu, mutta nyt oli mettämiesten kertoman mukaan kalakatus kuulunu kairassa.
Ei ne vielä ihan hillomarjoiksi parhaimmillaan ole, mutta jospa luontoäiti antaisi ennen lumien tuloa muutaman pakkaskelin, niin saataisiin harossia käristyksen kaveria aidosta puolukkahillosta.
Määrällisesti puolukkaa on näillä selkosilla vaihtelevasti. Kovin moittivat toisin paikoin pienoisia marjojen olleen, mutta kiertelemällä oli laatumarjaakin löytynyt.
Tukikohasta hillosokerin ostelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti