Vaihtuuko uistelu vesihiihtoon...

Tässä kun on olevinaan ollut muita telskeitä, niin ei ole ehditty käydä testaamassa sitä muoniolaiselta ostamaamme kumivene-perämoottori -yhdistelmää. Nyt käytiin. Ja tultiin Kasperin kanssa siihen tulokseen, että jokivedet saattavat tälle laitokselle olla ahtaita. Kakskymppinen perämoottori nimittäin nostaa kummipaatin plaaniin noin sekunnissa. Ja vauhti ainakin äkkiseltään alkaa huimata päätä.

Viime kesänä ajelimme Tuntsajoella Venäjällä viisheppasella moottorilla ja pikkuveneellä vastavirtaan sen verran, että yhdistelmä hyytyi kolmen miehen kuormalla. Tällä meille uudella yhdistelmällä, jos vaan pää kestää, noustaan kyllä pikkuvirtoja ja koskivesiäkin ylös ilmeisen vaivatta. Ongelmatonta se homma ei kuitenkaan ole, koska koskenlukutaitoa siinä vaaditaan. Ja varmasti harjoittelua, ettei satu haaveria.

Jonkunlaisen käsityksen vesipedosta saa, kun vilkaisee oheisen pikkukameralla otetun videopätkän.



Siinä ei jouda täydellä kaasulla liikaa ruskamaisemia ihailemaan. Pitää nimittäin huolehtia väylällä pysymisestä ja matalikoista, joita suvannoissa piileksii aina. Ja on sinne joku nakellut isompia ja pienempiä kiviäkin, joista vedenpinta ei veneilijälle kerro mitään.

Kulki se Siekakönkään yläpuolisessa suvannossa kokeiltaessa toki nätisti uisteluvauhtiakin, jos kohta yksi vesihiihtäjäkin olisi saattanut kyydit saada.

Tukikohasta vesisuksimarkkinoihin perehtymisiin tähän.