Eipä se ihmisen lapsella tarvii ihmeellinen mieliteko olla, kun pitää sitä lähteä hakemaan. Kaupunkipaikassahan se on tavallisen heleppoa, kun joka kulumassa on kioski poikineen kauppaamassa kaikkea taivaan ja maan väliltä.
Kairassa asiat on toisin. Yksi mökkiläinen, olkoon nimensä nyt tässä tarinassa vaikka Pakki. Hän lähti kaverinsa kanssa täysillä eteen molemmila koneilla hakemaan kahviin maitoa, kun on ittensä semmoiseks opettanu, ettei muutoin alas mene. Meinaan kahvee.
Myyntipisteet on harvassa, kun kairassa ollaan. Eka paikka oli kuiten puolenkymmenen kilometrin päässä. Siellä kulkijamme sai kaljan, mutta kahvemaito nietu. Oli talhon tulossa vieraita, nin maijosta oli nuusa. Ei ollu riittäny ees tesiä, jota Pakki oli viimesenä esittäny. Tulee vierahia.
Pakki lähti jatkaan matkaa. Kaveri ajo. Nokka kohti etelää. Onneks on kännykkä, jolla voi kartotella maitotilannetta. Eikun Ukalle soittamaan. Eka kysymykseen, että myyköhän ne siellä postimiehen paikassa lehmänmaitoo suoraan navetasta, joutu Ukka vastaamaan nietu. Navetta tyhjeni karjasta suven alakajaisiks.
Pakki oli nähny, että siinä yhessä navettatalossa on maitolaituri ja aina on tonkka meijeriin lähössä. Myyköhän net suoraan milikkiä. Ukka ties. Ei ne myy. Isäntä on nykysin museolla töissä ja emännyys on kunnan virkatäti. Navetta on ollu tyhyjänä jo muutaman vuuen ja muistomerkkinä talon kohilla on maitolaituri tonkkineen.
Saishan sitä myymäläautosta vaikka mitä, mutta sekin lopetti täällä ajelut kohta kymmenen vuotta sitten, oikasi Ukka kyselyjä rattaijen päälä liikkuvasta kaupasta. Pakki jo, että hänhä arvas.
No sitte vasta Pakki tieten kysymään, että onks teillä maitoo. Ukka sille ensin, että meillon kyllä vieraita kans paljonlaisesti, jollon Pakki jo melekeen itkukurkussa, että ei helevetti. Seuraavalla lauseella Ukka ehti jo korjata, että maitoo löytyy ja tarpeen mukhan piimää kans. Tänne vaan. Sattuu sitä maitojuomaa oleen ainakin kymppi reservissä.
Pakki tuumi päätteeks, että hemmetin hyvä, että toimii nuo langattomat yhteyvet, kun puhelinpylyväät on lyöty täällä näimmä läjään. Niinpä, tuumi Ukka myötäillen.
Ukan kartanolla Pakki vielä muisteli jothain etellistä suvee jonkun vuuen takaa. Olivat kaverin kanssa paistelleet kyrsää nuotiolla. Sitte oli alettu ettiin sinappia, muttei ollu, mistä ottaa. Ja eikun autoon. Ja Saijalle, kauppa on vielä auki.
Ja ajovat kans Saijalle. Muttei siellä ollu tutusta kyläkaupasta kuin maantasalla olevat palorauniot. Ei ollu tieto kiiriny, että salamapirulainen poltti koko kaupan.
Eihän siitole kuin neljäkytä enää Saukosken kirkolle, joten eikun sinne. Ja pari tuupia sinappia kehiin, sitä tulisinta.
Kyllä se Lappi ja mielitevot juoksuttaa. Tälleen jää euroja kairaan millon enempi, millon vähempi.
Tukikohasta tähän toteemuksin, että tää tarina on tosi. Kuin vesi.
Voisit kertoa niille lukijoille jotka eivät ole Naruskan perällä käyneet miten pitkä maidonhakumatka mökkiläiselle tuli Retkeilymajan maitokaapille. Muistini mukaan ei ihan lyhyt sekään.
VastaaPoistaMaantiemitathan ei mikään valtiosalaisuus ole. Rapiat kolomekymmentä, eli kolomisen poronkusemaa mökiltä tähän. Tästä Saijalle 25 ja sieltä sinne Saukosken sinappikauppaan se rapia kolomekymmentä. Eipä se sinappituupi kaikkineen kaukana kahestasaasta kilomeetteristä eestakas ole. Kahvemaijollekkin seittsemisenkymmentä eeskahtaalle mitattuna.
VastaaPoistaKannattais varata kolominkertanen määrä kaikkee, vaikkei tarttiskaan. Toisaalta, matkailu avartaa.
Maidon (desi) hakuun meni lopulta 70 km ja sinapin 200 km. Nyt en edes kerro vieraille, että ns. pub/kioski on 5 km:n päässä, kun en itse mene sinne. Oon tuntenut Ukan perheineen jo 1995 lähtien ja koskaan ei olla myyty/saatu eioota, paitsi ruohonleikkureita ei olla myyty. Ois pitänyt ostaaa tontti koulun läheltä, mutta Ukka varmaan vitsinä tyrkytti Naruskajärveä (Slummi) (taisi tietää että toimivaan palveluun on matkaa hieman)
VastaaPoistaMeille kaikille, Pakillekin on terveellistä olla joskus syrjässä, muttei syrjäytynyt.
VastaaPoista