Kullajärveen laskee kaunis puro.

Tästä oli joskus myöhään viime syksynä puhetta. Kolmekymmentä vuotta ja rapiat päälle ehdittiin mekin Naruskalla kuljeksia maita ja mantuja ennen sitä, kun löytyi tie korpien kätköihin. Vaikka paikka ei niin kovin vaikeiden kulkuyhteyksien päässä ole, mutta onpahan sen verran tiestöstä sivussa, ettei sinne automatkailija ihan näkemään pääse.

Mummu, Emma ja Kasperi kävivät tiedusteluretkellä viime viikonlopun aikaan tässä meidän pesueellee uudessa paikassa. Kuvat kertonevat jotain paikan kauneudesta. Pienikin voi näemmä olla kaunista.

Kauniita luonnon muovaamia maisemia. Tututstumiskolmikkomme mukaan ei niin kovin helppokulkuista maastoa, mutta varovasti kivilouhikoissa liikkumalla kyllä pärjää. Korkeat kallionkielekkeet ovat selkeä vaaranpaikka, kun kyseessä ei ole mikään turistikohde, jota olisi aidattu mitenkään.

Kauniista maisemasta on mahdollista näpsiä kauniita kuvia. Postikorttikuvia.

Tukikohasta paikkaan opastetaan, jos tällaisen paikan livenä haluaa nähdä.