Ukka se päivystelee tässä kotosalla. Aamusumua on mukava käydä nuuhkimassa. Ja pitäähän jonkun kirkonmenojakin aamusella kuunnella, ettei elämä pelkkää vouhottamista ole. Ja kamerat kun on järjestetty aikanaan kuvailemaan automaattisesti, niin ei tarvitte välttämäti kaulassa konetta kanniskella. Ja Ukallahan ei ole lupa ammuskella kuin vahinkolintuja ykspiippusellaan, joten metsään ei välttämäti mennä tarvitte. Paitti, jos sielä kuulisi pystykorvan haukkua, jolle kuitenkaan tämä meidän koira ei mettikanojen kanssa toistaiseksi edelleenkään suvaitte alakaa.
Saipa Ukka talteen aamulla sääkamerasta mielestään hienon sumukuvan. Sumu peittää maan, vaan eipä peitä aina tunturinlakea, kuten kuvasta näjette:
Pihapiiristä huomaatte, että koivut ovat tyystin riisuuntuneet. Punavoittoiset puut on pihlajia, keltaiset haapaa tai raitaa. Nekin menettävät loppuja lehtiään pikkuhiljaa.
Mummeli ja Kasperi sekä kuvailivat että metsästelivät aamun sumunsekaiset tunnit. Oma viehätyksensä on teerien syyssoitossa, jolle niitä kerääntyy kymmenittäin. Enimmillään oli näkösillä samanaikaisesti ollut tusinan verran kukertajia, mutta mettäautotien päällä ja pellolla sumuverhojen takana oli äänessä ollut ainakin toinen mokoma, ellei enempikin. Kuvat kertovat enemmän kuin huonot tuhat sanaa...
 |
| Metsästäjän menomatka. |
 |
| Metsästäjän paluu. |
Yhden haulikonlaukauksen sai Varpuaavan aamusumu ja teeret kuulla. Ja yhden teeren päivä päättyi aamuun. Sellaista elämä on.
Ei niin surullista tarinaa, etteikö siitä tosikompikin voisi pienen hymyn ainakin mielessään ilmoille päästää. Haulikon laukauksen jälkeen kun Kasperi poisti haulipyssystä tyhjää hylsyä, lennätti ejektori hylsyn täysosumaksi Kasperin höyryävään teekuppiin. Teenjuonti kun oli keskeytynyt siihen, kun tekri oli pelemahtanut aivan ampumahollille...Kuvaa ei kuulemma ole lavastettu, vaan näin siinä kävi.
 |
| Aamutee hylsyllä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti