keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Saaliskin saatiin siis.

Iso liha kaatuu Naruskan suunnalla hyvää tahtia, kuten edellisestä jutusta jo voi päätellä. Ukan orressa riippuvan hirven lisäksi sama porukka on ehtinyt saalistamaan jo kaksi muutakin lupahirveä, joten hirvitilanne näyttää olevan ainakin hirvijahtikauden aluksi kohdillaan.

Metsäkanalintujen osalta alkaa tilanne päivä päivän jälkeen hahmottumaan selvemmin. Ei niin kovin hyvää, mutta ei ihan huonoakaan kerrottavaa kanalinturintamalta ole. Tukikohdassa tällä hetkellä majoituksessa olevan puolen tusinan linnunpyytäjän havainnot Sallan Yhteismetsän ja Metsähallituksen pyyntialueilta ovat yhteneväiset aikaisempien tietojen kanssa. Nähdyt ja saaliiksi saadut linnut ovat pääosin raavaita.

Onneksi aivan viimeisten päivien aikana on Tukikohdan ja Sallan kirkonkylän väliselle useimmin käyttelemällemme tieosuudelle ilmestynyt myös muutama poikue. Ukka näki puolenkymmenen nuoren koppelon poikueen tankkausreissun yhteydessä Kotalassa ja Mummeli on parilla viimeisimmällä työmatkallaan nähnyt muutaman teeren poikueita enimmillään kolmessa eri paikassa. Jostain niitä poikueita siis ilmaantui näkösille, vaikke kesä ja alkusyksy ovat ne pitäneet käytännössä piilossa tyystin.

Kasperi kokeili parina viikonloppuna teerien pyytämistä kuvilta tässä Tukikohdan takapihalla, kuten tuli kerrottuakin. Teeritokat sillä suunnalla olivat kooltaan lähellä viimevuotisia. Ja ovat kolmea yksilöä vähempänä nyt. Kasperi on keskittynyt sittemmin enempi hirvenpyyntiin, joka jatkuu edelleen Mettähallin mailla.


Pari koukkunokkamettoa on takapihan orteen tällä viikolla siirtynyt. Ne eivät pyytäjiensä kertoman mukaan kumpikaan olleet ainoita heidän näkemiään mettoja noina päivinä, vaan kumpaakin saalislintua kohti jäi metsään eloon toistakymmentä mettoa. Kuulostaa ihan kohtuulliselta. Suamamiehet ovat tyytyväisiä sekä saaliseensa että jäljelle jääneisiin mettoihin, jotka tulevana keväänä toivottavasti onnistuvat lisääntymisessään tätä suvea paremmin.

Onneksi Tukikohdassa vallitsee asiallinen ja rento meininki, eikä elämä ole pelkkää metsästämistä, vaikka se pääpuheenaiheena sosiaalisessa kanssakäymisessä iltamyöhällä ja aamuvarhaisella täällä erämaassa onkin. Syömisen ja saunomisen lisäksi. Niin ja parin oluen. Ja pienten kuataisten, totta kai.


Tukikohasta Ukan maalintupadan valmistelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti