Tarkottelen tällä kihtijä. Se soluttautu taas Ukan varpaantyvveen. Arvijo on, että poronkäristykseen sulatettu sikaihra saattaa olla kaiken pahan alakujajuuri. Muuta riskaapelija evästä ei Ukan ruokavalijoon ole lähimpänä viikkona kuulunnu. Eikä sitä käristystäkää kilotolokula ole vejelty, mutta malliks kuiten.
Oikijan isovarpaan tyvveen se taas iski. Vastaiskuna on reservisä aina ja iankaikkisesti arkoxijamerkkistä pientä sinistä taplettija, jota piti kuuri alotela hetikohta, kun ensmääset oireet varpaantyvveen ilimesty. Huomaamati ei tuo isku ei Ukalta jää, sevverran kippeitä muistoja on muutamasta kihtimerkkisestä tauvista takavuosilta. Nelisempäivää on nyt kuurija takana ja kihti ommenosa poispäin. Ja ikävä ei jää.
Tarttee taas omakannasa uusija tuo resepti. Sonnimittäin apoteekki aikas kaukana ja josei kotiapteekista lääkettä löyvy, nin tauti hyökkää pahaks. Ja siten toivo pahimmale vihamiehellekkää...
Ainniin. Se toivottu kevätvieraski näyttäyty. Son aina huhtikuusa merkkitappaus meilä, kun aamuaurinko on kiivenny aamuseittemältä jo nin korkijalle, että se paistaa keittijön akkunasta autotallipytingin katon yläpuolelta aamupuurova ja kahveeta napsiesa. Mitä net höpäjää, ettei ijästä liijon hyvvää meile tulosa olis.
Tukikohasta kihtivieraan lähtövä oottelemisiin tähä.
Kaikenmaaliman kihtilöitä, koita häätää se pirulainen kaukaisille maille.
VastaaPoista