Hyvimmeni siihe asti, kunolin lapetikkaijen ehken toisela asklmala. Tikkaat läks varottamati alta pois. Ja käänty tietenkin peltikattojiirijä kohti ja liukkaallumen päälä kuluki livakasti. Tikkaat ja Ukka.
Sain onneks sevverta katohharjasta kynsilä kiinni, että pysähty vauhti. Kasperi oli etupihala autoosa raplaamasa ja kuuli tieten ryminät. Ensmääseen huutoon katoleppäin en ehtinny vastaamaan mittään, mutta toiseen huutelin, että nouproplem. Vaikkoli oikeesti vieläki, että sain taiteiltuva itteni harjale hajareisin, vai mitennet sannoo.
Siinä pohin vähäaikaa, koitanko uuvestaan. Tulin kerranki järkiini ja perräännyin varovasti piippulaakongin kautti rautasille lapetikkaile ja sitä kautta seinätikkaijen kautta ales. Maampinnale oli mukavempi tulla alimmalta askelmalta kevveesti loikkamala. Vaihtoehtona olis ollu puota rapijasta kuuvestametristä. Päällee.
Issäinpäivä päätty onnekseen täläkertaa. Tuulimittari puhistunnee itekseen, kunnyt lupas nollakelit Lappiinki. Harmi jos nuo vähätkillumet lähtee...
Tukikohasta Keminmaale sisähommile kaappikokkoojaks tänhään siirtyilemissiin tähä.
Karmea tilanne. Kun yli kuuskymppisen pittää käyä katolla ajoittain, niin vois kuvitella, että katolle asennettaan asialliset käyntisillat ja tikkaat. Jos onnettomuus tapahtuu ennen asennusta, niitä vermeitä ei enää taida tarvita. Luulisin, että itä-lapista löytyy asennusporukka, joka osaa hoitaa telineet kuntoon. Terv: HKj "jälleennäkemisen odotuksissa"
VastaaPoistaOnneksi, selvisi Ukka hengissä, joten voisimme nähdä jossakin joskus.
VastaaPoista