Vellokset olit nostanneet Ivalojojesta taimenan mieheen melekeen samala kellollyömälä. Toine puoltoista ja toine kakskilloo.
Joha sitä kahen taimenan kunniaks pittää kuataiset ryypätä ja varsinki paksut sikarit pössäytellä. Nin saajat ku saamattomatki...
Mein poikaki vettää sikarija ninko aikapoijjaat posket lontollaa. Ohan siihen aina sevverra aihetta, ku saa olla hienosa maisemasa ja hyväsä seurasa sielä, misä viihtyy.
Hyvimmuistan tuosta tupakkiasijasta, kumpoika täytteli kakstoista. Sanon sille sillon, että issäis oli sun ikäsenäs vetäny Meilmenttoolija jo viisvuotta vakituisee. Hyvimmuistan, ku eka kertaa meilit henkeevvetäsin, nin persiilleen lensin perämettän mättäille. Isä-Matilta piilosa.
Nauratteli vaammeitä Mummelin kans, ku poika tuonkhanvertaa tupakkia ymmärtellee vejelä. Tai sikarija.
Reisut Ivaojojele on nyt takana ja suunta väärtilöilä on kohen Hirvensalamee ja muuta etelää. Ja Kasperila Raisasa ja Samuelin kanssa Tallinnallaivale.
Tukikohasta tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti