Mummelilla on oma omituine hellerajasa. Se ei mene ulukohommile ennenko Ukammittarisa on vähintää kolometoista astetta lämpöstä. Se raja ylitty Naruskala tännään. Kahenkympirraja sensijjaan ei. Monneempäivää ei kymppikää oorrikkoontunu.
Eise Mummeli työnsyryjään ulukona tarttunnu, eikä tarvinnukkaa. Se koukkas Ukkaa kyytiisä autola Suoltijojen sillampielestä, ku Ukka oli muutaman pariskunnan kuskina, kunnet laskit Naruskantammelta inkkarikannootila Suolitojojele. Päätiele kuttultiin Suoltijojentieltä, nin Mummeli tempas Leksuksemperäpaksista polokupyöräsä ja kurvaili sillä kotijo. Käski kertoon kaikile, että Naruskantiele ollevitetty suolaa sevverra, että väylästä on tullu parempata pyörälläajoväylää ku asvalttitie...
Ukka näpsi pikkukammerala muutamakkuvat Naruskajojen Tammelta, siltä vanahalta sululta niiltä ajjoilta, ku Tuntsampalon aikasija tukkija uiteltii Naruskajokkee pitki maalikylliin. Siiton yli viiskytä vuotta aikaa kulunu kellosa.
Sieloli muutama vanahempi pariskunta kalasta tulosa. Kertovat, ettei kala oo syöny monneempäivää ja kyselit Ukalta, misä on syy. Soli heleppo vastata, että tuuli kumpyörii koilisesa ja pääle on alakuu, nin kalastammaan ei kannatte lähtijä.
Nysse mahtaa lämmetä ja kuu kääntyilee vissii yläkuule tännään. Kohta alakaa kala syömää. Ja josei ala, nin sielä net jojesa parraite säilyy...
Tukikohasta lyhykkalsarikelijä oottelemissii tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti