Lämpötilojen jatkuessa tätä jo totuttua rataa, menee hillan kypsymiseen aikaa alun kolmatta viikkoa.
Ranuan ja Posion seuduilla avosoiden marjoja jo poimitaan, mutta pääsato kuulemma ei sielläkään vielä ole kypsää. Vanha sanonta etelästä pohjoiseen siirtymisessä kartalla sanoo, että sata kilometriä tarkoittaa viikkoa ajassa. Sanonta pitää hyvin paikkansa lämpösummalaskelman kanssa.
Pohjanmaalla näytään kauppaavan kypsää hillaa parinkympin kilohinnalla yksityisesti. Lapin hintatasosta ei Ukalla toistaiseksi tietoja ole, kun ei ole tietoja hillasadon lopullisesta onnistumisestakaan.
Aurinkoa kaipaa kaikki kasvava luonnossa. Elokuulle käännytään ihan kohta, eikä Naruskan kypsistä hilloista vielä kukaan puhu mitään...
Pelipaikoille kotinurkkiin tulemme tiistai-iltamyöhällä, jos päämme saamme pitää. Raportoidaan sitten sieltä.
Kittilän vertailussani oleva lämpösummataulukko löytyy tästä klikkaamalla.
Kauniiksi lopuksi täältä tekopitäjästä myös hillanmalli. Mummeli pyyhkäisi Petäjäveden kirkonkylän lähialueella pienen marjakatsausreissun. Mustikkametsästä tuli äkkilähtö, kun Mummeli törmäsi elämänsä ensimmäiseen kyykäärmeeseen. Mustikoita kerääntyi puolenkymmentä litraa. Uusintareissulle lähti Kerttumummu tukikepiksi. Siltä reissulta oli tuliaisiksi muutama hilla, jotka kuvassa. Suurin osa oli ollut suolla kypsää, mutta arviolta parikymmentä prosenttia vielä raakaa.
Muutama kanttarelli oli löytynyt myös tuoreena paistettavaksi. Niitä on Naruskan kairasta turha yrittää löytää.
Petäjäveden tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti