torstai 9. heinäkuuta 2015

Karvasarvine halakovahti.

Ihanku täällä maaseuvula tarttis nin kauhijasti tavaraasa vahtija, nin saijalaine karvakasa-ajokas on ottannu asijakseen vahata Ukan halakokatosta. Tämon se sama elikko, joka männä kesänä toisen samallaise kanssa pyrki jatkuvala syötölä HallahelinäjjaLoimun uima-altaale. Uimaan tai ainaki vettä ryystään.

Nyteiole tarvinnu lapsile uimavermeitä lattailla, kukkesä on ollu tämmönen ku on ollu. Pihalaha on saanu kylymän suihkun melekeen jokapäiväle, joson halunnu.

Hankalammaks halakovahin kannalta asijat muuttu, ku Mummeli astu kiloseen poronpaskaan takapihaportaijen evustala korkokengillää. Siitähä se riemu repes, että Ukalta kyselemäti karvasarvi sai potkut vahtihommistaa. Poromieste homma on hakija tämmöset kasvimaarosvot ja pihapaskojat paremile ruokamaile. Ja Mummeli on pitäny poromiehet liikkeesä.

Ukkaha se ymmärtellee porotukse oleva viisas elukka. Se tietää, että Tukikohasa on parihehtaarija vähäsääskistä aluvetta, ku pikkulinnut asuvessaan kesän parisakymmenesä lintupöntösä hoitelee raatokärpäset ja sääsket luomumenetelmälä itteellee ja pojillee ruuvaks. Ja siinä net mennee harvalukuset paarmakki.



Poromiehet on muutamanapänä käyneekkattomasa ja pyytämäsä elikkova, mutta sepä onki nin väläkky elukka, että hetkohta kuse kuulee isäntäsä pirssin äänet, nin se ottaa koparat allee ja lähtee.

Eikhäse jokupäivä onnistu. Josei muuton ni Ukka lyö sevvanahasta muistista venäläisilä kopararauvoila siksaikaa paikallee, että hijasekyyti Saijalle voi alakaa.

Tukikohasta tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti