Vielä oli kalaporukallamme onnea matkassa sen verran, että Alakurttiin uudelleen perusteilla olevan sotilaskylän läpi pääsi kahden automme ja niihin kytkettyjen teliperäkärryjen kanssa. Lastina oli kolme venoottia ja kanoottia ja yksi kumivene.
Kukaan ei meidän liikkeistämme ollut kiinnostunut, vaikka vastaan ajoi muutama panssarivaunu, joiden määrä on sitten keväisen pikareissuni jälkeen selkeästi lisääntynyt. Vaunuja oltiin parasta aikaa tyhjentämässä useammasta rautatievaunuista menopäivänämme, eli 24.7.2015. Tallensimme näkemämme sotilastapahtumat vain syrjäsilmillämme, koska halusimme nähdä ja tallentaa kameralle ja mieliimme ainakin vielä kerran samat maisemat, joita Järvinen on matkoistaan osuvasti kuvannut teoksessa "Viimeinen kesä".
Lainaan tähän kyseisen teoksen kaksi loppukappaletta, jotka kuvaavat hyvin meidänkin tuntojamme, kun poistuimme Tuntsajoelta eilen 1.7.2015.
" Tuntsajoen ja Tenniöjärven väliselle vedenjakajalle kiivettyäni loin vielä korkean Naalivaaran rinteeltä hyvästijättökatseeni taakseni kaikkeen siihen, mikä oli käynyt niin läheiseksi, mutta mikä täytyi jättää.
En tiennyt edessä olevia kohtaloita, mutta minut valtasi aavistus, että Tuntsa jää nyt minulta iäksi. Näin vielä virtojen kimaltelevan syvällä allani tummien metsien reunustamana. Koetin houkutella virtojen näyt mukaani. Onnistuinkin."
 |
| K.M.O. Santala A.E. Järvisen jalanjäljissä Naalivaaran päällä 2015. |
Tukikohasta lisää kuvia pikapuolin lähettelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti