Tenniöjoen sillanpielestä Naruskalta kumivene perämoottoreineen vesille ja auton juontaminen Saijalle rantautumispaikkaan. Pari virveliä ja haavi, kevyet kenttäeväät ja vajaaksi neljäksi tunniksi uistattelemaan kevyessä kesätulvassa olevaa Tenniöjokea pitkin.
Viitisentoista kilometriä taitaa jokimatkaa tuolle välille kertyä. Moneen kertaan ehdittiin matkalla toteamaan, että kala ei ole syönnillään. Viimeisellä puolella kilometrillä erehtyi kuitenkin yksi taimen Mummelin vetoperhoon. Mittaa kalalla oli 42 senttiä, eli 8 senttiä vaille taimenen alimman mitan. Sinne jätettiin taimena kasvamaan.
Kuvia ei saatu kuin kännykkäkameroilla, kun Mummelin Canonin muistikortti herjasi jotain, mitä joella ei pystytty selvittämään.
Kaunista rauhallisesti virtaavaa jokea on Tenniö tältä kulkemaltamme osalta. Virtaavammat paikat ovat enimmäkseen nivoja. Yksi helppo puolen kilometrin koskenpätkä sisältyy reittiin, mutta sen pystyy laskemaan millä vesipelillä tahansa ainakin tällä vedellä, joka on ehkä kolmisenkymentä senttiä normikesäveden yläpuolella.
Eipä siellä tungosta ollut. Yksi uistatteluvene, yksi jokitörmällä iloisesti haukahdellut koira kesämökin pihalla. Ja tietenkin yhdessä paikassa lampaita kesälaitumella rantaniityllä.
Pätkällä on tosi maukkan näköisiä kalapaikkoja, joten täytyy kesän päälle käydä reissu vielä uusimassa. Voimme suositella, koska rannalta kalastamalla suvantoinen vesi voi olla hankala kalastettava. Perhomiehille on kumiveneen kanssa lukuisia hyviä nivoja ja pikkukoskien niskoja, joita voi rapata vaikka ankkuroimalla paattia välillä ottipaikoille.
Tukikohasta lisää kesäpäiviä odottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti