Suolle uskaltautuvien on varustauduttava ehjillä pitkävartisilla saappailla. Juottijängillä pitää olla pituushyppääjän ja kolmiloikkaajan kimmoisuutta, jos meinaa seuraavalle juotille päästä. Voi käydä niinkin, että joutuu jotain juottia pitkin palaamaan jälkiään takaisin.
Hillanpoiminta edellyttää siis hyvää kuntoa. Iso enemmistö Ukan haastattelemista paikallisista hillanpoimijoista on sillä mielin, että Sallan alueelta ei pienellä kulkemisella hillasankoa täytetä, vaan pitää varautua tarpomaan tyhjiäkin alueita. Samaa kerrotaan Kemijärvenkin suunnasta.
Esimerkiksi Tori.fi sivustolla kun laittaa Lapin alueen hakusanaksi *hilla*, niin puolenkymmentä myynti-ilmoitusta tulee Rovaniemi-Tornio-Simo -alueilta. Ostajia ilmoittautuu saman verran kuin myyjiäkin. Suoramyynnissä kilohintahaitari on 15-20 €uroa kilolta.
Naruskalla jos joku alkaa julkisesti kauppaamaan isoja hillaeriä, niin nimimerkin takaa ei löydy Ukkaa. Joskus niitä on pystynyt myymäänkin.
Mummeli hipaisi tunnin saunalenkin tuossa Tukikohan ja rajan välissä. Tuloksena kymmenen hillaa, yksi pieni keltahapero ja yksi pieni herkkutatti. Ja pari valokuvaa hillan mallista ja jänkävesistä.
Tukikohasta aurinkoa odottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti