perjantai 10. heinäkuuta 2015

Halakovahille potkut ja halakovahilta myös.

Kylän ja naapurikylän poromiehet tekivät aikamoisen työrupeaman ennen kuin halakovahiksi ristimäni ajokas onnistuttiin saamaan köyden päähän. Tänään se kuitenkin onnistui samanlaisella lassokonstilla kuin viime kesänäkin, kun pihahäirikköjä silloinkin jouduttiin siirtelemään.

Suuntana Tuntsa, tahdissa mars. Pakettipirssiin tämä sarvipää ei ihan vapaaehtoisesti suostunut, mutta pikkupakon edessä se kuitenkin viimein löysi itsensä Hiacen tavaratilasta.

Mummeli näpsi matkaanlähdöstä tietenkin muutaman asiaa valaisevan valokuvan.





Kiitokset Jounille ja Pasille vaivannäöstä. Poronkuset lakkaavat takapihalla haiskahtamasta ja ongelma ei tämän poron osalta varmaankaan ihan pikana uusiudu, kun karvasarvella on muutamakin poronkusema matkaa talsia Naruskalle takaisin. Ja Tuntsan tuulisista tuntureista löytyy varmaankin yhtä sääskettömiä paikkoja kuin Tukikohankin takapihan varjoista.

Tukikohasta näihin kuviin ja porottomiin tunnelmiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti