Päretehas pysyy Suomessa.

Oli öölissäpänä vai amusellako lie puhe, että kävästäis tännään päretehtaalla Pakolanperillä. Ja käytiin kanssa. Arttu, kaheksankytäkuusvee, oli siellä kiskomassa pärettä. Hän kun ruukaa tehhä seittemänpäivästä työviikkoo.

Saattaa Arttu talaveksi siirrellä tehastaan vakituisen asuinpaikkasa ulukorakennukseen, kun joutuu työmatkasa muuten kulukeen polokupyörällä, kun autoilu lopahti kevväällä. Kuntoilumielesä tieten vois ajjaa aamuvailtaa kympin pyörällä. Sevverran olis matkaa vakiasunnon ja syntymäpaikkapirtin välijä.

Ukka ja Mummeli siirteli Artun avuksi tännään talaven perunat Pakolasta Karhuojalle, eli kesätehtaalta talavitehtaalle. Ei kait sitä syömäti pärettä jaksa kiskoo ja tuohta punnoo.

Näppäsin parit kuvat telehvoonikameralla tehtaan hallista ja viereisestä koppavarastosta. Ja ostimma parit kopat kotio vietäväks.

Ei täälä Suomesa ihan kaikki syrjäytyneitä ja työtä pelekääviä oo. Artut vaan taitaa olla hupeneva luonnonvara...

Anoppilasta tähä.