perjantai 13. syyskuuta 2013

Taidetta koteihin...

Kulttuuri tuli Tukikohtaan Monan ja Unnan tanssiesityksen myötä. Salaperäinen musiikki täytti Tukikohan pihapiirin ja kahden tytön tanssiesitys kuvasi koskettavasti Lapin vuoden kiertokulun pimeimmästä kaamoksesta valon juhlaan.

Pieni lyhyt tietoisku alle, jonka jälkeen pihahiekka vain somasti ratisi tyttöjen tanssiaskeleiden alla.

Eipä ole Ukalla tietoa, kuka opinahjossa näitä esityksiä arvioi ja arvostelee, mutta jos Ukalta kysytään, niin kymppiä puolletaan. Ja voimakkaasti. Ja Mummeli näyttää kymppiä myös.






Aamuvarhaisella toteutetun esityksen jälkeen haltioitunut yleisö pakkautui Ukkaa ja Mummua lukuunottamatta linjuriässään. Täytyy nostaa hattua tämän steinerluokan eiliselle sinikkyydelle, josta liikunnallisuutta ei totisesti puuttunut. Porukka nimittäin teki ensin Tuntsavaelluksen Tuntsajoen sillalta Nuoluskurun kodalle. Sieltä hilippastiin Kuskoivatunturin päälle, mistä alas ja maantietä pitkin linjurille. Patikkamatkaa viitisentoista kilometriä ja rapiat päälle.

Eikä päiväurkko loppunut vielä siihen. Pasiope luuli, että suopotkupallo ei ketään päivävaelluksen jälkeen kiinnosta, mutta katinkontit. Paluumatkalla porukka nimittäin jäi Sieka-aavalle pelaamaan sovitun pallopelin, jonka jälkeen oli vuorossa ainakin osalla uinti Siekakönkäässä hyisessä vedessä. Eikä siinäkään vielä kaikki, koska piti vielä patikoida puolenkymentä kilometriä Tukikohtaan. Pikalaskelmalla päiväannos sisälsi yhteensä kolmisenkymmentä kilometriä. Se on paljon se.

Muutamaa kantapäätä hieman paikattiin Tukikohassa, mutta vähillä vaurioilla kokonaisuutena porukka urakastaan selvisi.

Nykynuorison huono kunto ei koske tätä luokkaa. Vielä jaksoivat nimittäin poronkäristysateriaa ennen saunoa. Ja osa jaksoi vielä valvoa komiat revontulet puoliyön ja aamukolmen välillä.

Ukan arvio on, että illansuussa alkaneen bussimatkan aikana jos joku oppilas ei urvahtele, niin Ukka ei ole Ukka.

Tukikohasta ruåtsinsanakirjaa ettimisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti