Entiaikaan ratekiset luvut oli sarjaa 89-60-90 tai jothain sinne päin. Ne olivat kiinnostuksen kohteena. Ei vaineskaan, kunhan lämpimikseni ittiäni kiusaan.
Nyt, aina ja iankaikkisesti, ainakin siihen asti kun maja Naruskalta jonnekin muualle vaihtuu, on lämpötiloilla merkityksensä. Tässä ihan reviirillä tai ainakin reviirin tuntumassa Suomen kovimmat pakkaslukemat kehää kiertävät. Niitä on nettiyhteyksien omistajilla aika helppo ja mielenkiintoinenkin mahdollisuus reaaliaikaisesti seurata, koska netistä oikeasti löytyy tukuttain osoitteita, joista itsensä voi päiväntasalla pidellä.
Asiat selviävät tietenkin uutisiakin kuuntelemalla ja katselemalla. Ilmatieteen laitos pyrkii vain olemaan sellainen puulaaki, ettei sen virallisia lukemia sen kaikilta sääasemilta tiedotusvälineille jaeta aina ihan reaaliajassa, josko silläkään liikaa merkitystä on. Kyllä se pakkanen siellä tuntuu, missä sitä on. Muut asiasta tietävät voivat tietenkin hytistellä kaverina niiden kanssa, jotka oikeasti joutuvat kylmän kanssa naamatusten.
Kylmin virallinen mittauspiste viime yöltä oli FMI:n (Ilmatieteen laitos) Kuusamon Kiutaköngäs. Sehän sijaitsee tuolla Sallan Hautajärven ja Kuusamon Rukan suunnilleen puolivälissä, Käylästä itään. Siellä mittari näytti lukemaa -38,7 C.
FMI Naruskan alin lukema oli -37,0 C.
Ja sitten vielä Ukan sääaseman omat luvut viime yöltä, eli ennätyslukemat tältä talvelta: lämpötila -34,3 C. Ukan asema mittaa myös pakkasen ja tuulen yhteisvaikutusta muunnettuna hyytävyyslukemaksi. Se oli viime yönä alimmillaan -43,2 C.
Tuo hyytävyyslukema on ihan vakavasti otettava juttu. Sitäpä ei lähelle -40 asteen pakkasessa äkkinäinen ymmärräkään, paljonko tuuli lisää pakkasen purevuutta. Noissa lämpötiloissa ei kyse ole mistään näykkimisestä, vaan oikeasti tuulen vaikutuksesta suojaamattomat ihoalueet ovat alttiina paleltumille. Tuulen läpäisevät vaateparret ovat myös mitättömät, jos liikutaan arktisissa lukemissa.
Ukan aseman lämpötilat ovat koko tämän päivän ajan pysytelleet kolmessakympissä. Tuuli on kivasti höystänyt talvitunnelmaa. Totuuden nimessä on sanottava, että vartti pihahommia riitti tänään, vaikka siihen liittyi hiukkasen liikuntoakin. Kävin nimittäin työntelemässä uutukaisella lumikolalla kokeeksi Rihlan kopin ympärystää sillä mielin, että muutan kopperoisen kopin ja iglun välimuodoksi. Koiruus selkeästi oli sitä mieltä, että loppukin järki on isännältä päästä karannut. Ja vasta se riehaantui, kun Ukka hyvää hyvyyttään vei räsymaton kopin lattiapehmusteeksi. Sille tämä pikinokka kuitenkin antoi tuomion noin sekunnissa. Matto lensi kopista ulos ja peli oli siltä kohtaa selvä.
Tuommoiselle luontokappaleelle, joka elää ympärivuotisesti ulkona, ei tämmöisistä pakkasista ole mitään haittaa. Rihlankin kohdalla kun huolehditaan sille riittävästi polttoainetta ruuan muodossa, niin pikinokka piutpaut pakkasesta välittää. Se ei vongu sisätiloihin, vaan päinvastoin: Jos ulkokoira tuodaan sisätiloihin, niin se alkaa välittömästi vonkumaan ulos. Tämä testattiin aikanaan jo Rihlan isän Roopen kanssa, joka aikanaan näki ja koki täällä rapsakkaat -50 C pakkaset. Niin se vaan menee, vaikka ihmisen lapsesta välillä toiselta tuntuu.
Siinäpä arvioikaa, onko tämä kotieläin rääkätyn oloinen. Kuvat ovat tältä päivältä.
Tukikohasta pakkasennätysvalamistelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti