perjantai 24. helmikuuta 2012

Matti kevään tuopi, vai myräkänkö tuopi?

Matin myräkkä on tuttu sääilmiö. Tänä vuonna voi vain muistella Naruskalla nähtyjä myräköitä, koska vuoden 2012 Matinpäivä on maailman hienoin talvipäivä. Aurinko killottaa täydeltä taivaalta ja on täysin tyyntä. Pihapuut ovat saaneet koristuksekseen taas valkoista kuuraa sen verran, että muutaman päivän takaiset synkemmät päivät ovat laakista mielestäkin pois pyyhityt.

Postinhakureissu poiki Ukalle kevyen Matinpäivän lapiohomman. Täplällä on vajaan viikon ajan ollut pihamaan ruokintapaikalla morsian. Se on tuplannut poronpaskan määrän pihamaalla. Ja sitä tuppaa kertymään, kun pari poroa elelee keinoruokinnassa, johon ruokalistaan kuuluu puuronjämät, poroelorehu ja poronjäkälä. Jäkälää ei tarvitte hangen alta kuopia, eikäpä siellä liioin ole, mitä kuopiakaan. Jäkälä sahataan jäisestä köntistä ja tarjoillaan porotuksille valmiimpana kuin luonnosta konsaan.


















Eli tätä postiväylää ei ole hiekotettu, vaan mustat pallot ovat sitä ittiään, poronpapanoita.

Täplä oli saattelemassa morsiantaan naapuriin Erkkilän pellolle sopivasti niin, että se ei ollut tökkimässä sarvillaan Ukan työrauhaa, kun lapio laitettiin hetkiseksi heilumaan. Semmoiseen harmittomaan harrastuksenomaisen puuhastelun tahtiin. Eikä tuo tämän talven lumi kovin raskasta lapioitavaa olekaan, joten sen siirtely on Ukankin vartalolle juuri sopevaa hommaa. Se on sitä kuntoilua.


Tämmöinen ruokintakolo syntyi vajaassa vartissa. Ja Ukka kattoi pöydän valmiiksi. Nuolukivitikkarikin siirrettiin uuteen ruokailupilttuseen. Häthätää kerkesin saamaan työsuorituksen valmiiksi, kun jo alkoi kuulumaan tuttu kellon kilkatus maantien suunnasta. Kuten nykyaikaan kuuluukin, oli Täplä hyljännyt morsionsa reissuun ja kipitti kotiin itsekseen poikamiehenä. Ukka ehti häthätää postilaatikolle porotusta vastaan kertomaan sille, että ruokapaikka on siirräytetty täältä mennessä vasemmalle siihen kolmen metrin päähän entusesta. Täplä ei muuta tietoa kaivannut, vaan kipitti koparat napsahdellen suorinta tietä neuvottuun paikkaan. Puhetta vaille valmis elikko.








On se kohtuullisen heleppoo, kun puheella pystyy elikkoa ohjailemaan. Jotenkin tuntuu, että Täpläkin on muuttunu tottelevaisempaan suuntaan niiden aiempien kuivalihapuhuttelujen jälkeen....









Saapa nähdä, miten pitkälle kevääseen Täplä kotiruokinnassa pysyttelee. Lunta on nyt niin paksusti, ettei kotiruokinnasta kannata viksun porotuksen mihinkään hötkyillä. Tavallisen helppoa se on, kun pöytä katetaan valmiiksi.





















Tukikohasta Matinpäivätoivottelemisiin tähän. Ai niin, ja ehtoolla tulee nimipäiväsankarikin tänne juhlittavaksi. Kasperillahan on Matti siellä Kallen ja Oskarin välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti