Tämä kevät on aika erikoista aikaa, kun melekeen joka päivälle tapahtuu jotain erityistä. Ainakin siltä tuntuu. Mummu haeskeli huushollimme vaatimattomasta vanhojen rahojen kokoelmasta muutaman markka-ajasta muistuttavan rahnan. Ne jäivät meiltä tänään karkauspäivänä palauttamatta Suomen Pankkiin, mutta niin ovat jääneet monen muunkin historiaan jääneen määräpäivän yli. Ja saavat jäädä eteenkin päin.
Nämä eivät ole mitään numismaatikkokappaleita, mutta laitanpa tähän muutaman näkösälle. Lähes kaikissa huusholleissa näitä varmaankin on. Meidän kirjahyllyn laatikkoon niitä on kertynyt lähinnä Ukan vanhempien jäämistöistä.
Paremminhan nuo ovat säilyneet kuin me viiskytäluvun lapset, mutta eivätpä nämä kolikkopahaset muutamaan kymmeneen vuoteen elävässä elämässä taskusta toiseen ole kulkeneetkaan, vaan lojuneet käyttämättöminä purkissa. Kuulostihan noita markkoja noin laskennallisesti maailman turuilla olevan liikenteessä palauttamattomina 1,6 miljardia markoilla laskettuna, €uroissa 280 miljoonaa. Jokaselle suomalaiselle piisaa näitä vanhoja hyviä Markkoja hiukan yli viidelläkymmenellä €urolla. Jonkun perintörahathan saattavat jatkossa tulla vastaan jostain patjasta tai kassakaapista riihikuivana rahana. Onhan paperirahalla polttoarvonsa vielä tämän päivän jälkeen ja kolikoita voi käyttää verkonpainona, jos rahnat ei satu keräilyarvoltaan arvokkaita olevan. Melkein vetoa voisi lyödä, että joku maan hiljainen vanhus nukkuu rahakasan päällä ensi yönkin.
Sitten ihan toiseen asiaan. Terveyttä ei ainakaan kaikissa tapauksissa voi rahalla ostaa. Buranoita voi ostaa heleppaamaan helevetinmoisessa päänsäryssä, joka alkoi tänä helmikuun ylimääräisenä päivänä. Ukalla oli jo asiasta etiäinen, kun Iivana oli räkätauvisa tänne Naruskalle tullessaan. Sen tauvin lähöt saattoivat olla jossain tataarien maassa, missä Iivana oli lomaillut. Varmemmaksi vakuuveksi Ukka käväisi parina peräkkäisenä päivänä tankaamassa Venättän huoltoasemalla. Molemmilla kerroilla äitevennään puolella paperihommia oli tekemässä sama tyskälihainen tyär. Hän selekeesti oli meitin mittapuun mukaan työkyvytön, mutta urheasti hän pärskytteli vastapuolella pöytää istuvan satunnaisen matkailijan ja tämän papereiden päälle oikein vanhanaikaisia aivastuksia ja hohhaili puolihorroksessa. Saattaa Ukan tauti olla sieltäkin. Ja soppiihan tuota kulukeentumaan Mummunkin matkassa, kun kouluelämässä Sallassa tauti riehuu, kuten muuallakin Suomessa.
Vähäkin veto on Ukasta räkätaudin piilossa, mutta Mummu on siltä puolen kunnossa. Hän vuorostaan on käsipuoli, kun vanhemman ihmisen ei pitäisi kertakantamisella kolmea ompelukonetta työmatkoillaan autoon ja autosta kanniskella. Täällä myö rammat nyt ootellaan että viikonloppuun ja sen jälkeiseen aikaan mennessä toivuttais jonkinlaiseen vireeseen, kun hiihtolomalaisia ja muuta kulukijaa on varannu petipaikkoja lähimmäksi kahdeksi viikoksi.
Entisessä elämässä tämmöset taudit hoidettiin kuumalla Stroh-rommilla ja saunomalla, mutta nyt joutuu kokeilemaan pelkällä saunomisella. Sekään ei ainakaan tälle illalle piristänyt, vaan melekeen päinvastoin. Mutta sitä hoitoa jatketaan vaikka hautaan asti.
Alakurtin Iivana lähti kotio tautiaan potemaan ja jakamaan sitä muillekin vuorostaan siellä. Tienlaidan Iivanaan eivät pikkutauvit pysty. Se on karaistunu, kuten kuvasta näkyy. Eikäpä tuo morsiankaan näyttäis olevan moksiskaan.
Tukikohasta tursuttelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti