Ei siirtynyt pakkasennätykset Kuusamosta tänne Naruskalle. Vielä. Pakkasennätys on semmoinen asia, että sitä pitää huolellisesti valmistella ja lopullinen tärhäytys tehä vasta sitten, kun enkka jää myös voimaan. Niin oli viimo talvenakin. Utsjoen Kevojärvi keppuroi listojen kärjessä pitkin talvea, mutta sitten käänteli Säidensäätäjä ruuvit oikeeseen asentoon, nin jovain pakkasennätys siirtyili koko talven osalta Naruskalle.
Tosipuheessa Ukka oli tänään vajaan tunnin ajan suorassa raatiolähetyksessä tuonne Lapin Radioon. Siinä juteltiin Hillevi Antikaisen kanssa ummet ja varsinkin lammet näistä pakkasasioista. Kysyhän se toimittaja tietty, että onko tässä pakkasasiassa kyseessä kisa. Siihen Ukka rohkeesti sano eetteriin, että ihan sama missä päin Lappia nenät punaseksi pakkasen puremana muuttuu. Ja että sais joskus muuttua muuallaki kuin täällä. Tai jothain sinne päin kait sanoin. Ei sitä muista. Eikä sitä kait saa koskaan tietääkkään, mitä sannoin, kun ei siellä pyöriny nauhurit sillon olleskaan, kun telehvoonihaastattelua teimma. No ei se ihan tuntia ollu, mutta vajavan vartin kuiten. Tai ainaki kymmene minnuuttia.
Mutta neljääkymppiä ei viime yöllä nähty. Ei Naruskalla, muttei Kiutakönkäälläkään. Siellä oli -39.2 ja täällä -38,1. Siitä on vielä harppaus neljäänkymppiin. Ukan oman aseman lukemat petraa hissukseen, mutta varmasti. Nyt on enkat näiltä lumilta -36,1 astetta. Tuulituulonen oli taas aamuyöllä suorittanu vinkkapuhalluksia niin, että Naruska olis ollu ulukonatöllistelijälle ylivoimasesti Suomen kylymin kohta. Vai mitäpä tuumitte hyytymisasteista -46,1 astetta! Tai hyytävyys. Ainakin hyytelö muuttuu siinä jäätelöks. Se enkka on nyt Ukan hallussa, eikä sitä tietenkhän pois anneta, jos ei joku vie.
Käväsin muuten tännään tuolla katolla. Piti lähtee sinne, kun sajemittari ilimotti, että on satanu 0,25 milliä. Ja se on näin pakkasella paljon ja varsinkin, kun ei täällä mitään ole satanu. Eikä ole voinukkaan sajella, silikoselekeeltä taivaalta ja rapsakkaassa kolomessakympissä koko päivä. Piti ramuta sinne tutkimaan. Näppijä paleli kohta nin heleskutisti, vaikka oli taitelilijasormien suojana semmoset kalliit Joulupukin tuomat punamustat italialaiset lämpösormikot. Sielä niillä saattaa tareta, mutta kyllä oli vartin kattoreisun jäläkeen sormet kuin nippu sanonko mitä. Nakkia tietty, jäisiä. Oikeessa käissä.
Tarkemmin asiaa maassa ja pannuhuoneessa pohittuani älysin, että mullahan oli kamera, jolla näpsin kuvatuksia katolla. Paljaalla käillä, tietty. Oikeella etusormella näppäilin nuo tuossa alla.
Sajemittari on tuo musta pallukka. Sihen on täytyny lentää tuulessa lunta tuulimittarin tangosta tai sitte saupiipun pinnasta. Se kun pallukka on lämpöhormisa, nin sinne on sulanu lumi ja heti, olipa puonnu mistä vaan. Ja tunnoton se on elektroni siellä pallon sisällä. Sai vettä ja ilimotti alakertaan, että 0,25 tuli, eli on satanu. Nin se menee ja tieto Amerikanmallee asti. Ja pois et saa.
Nuisa muisa kuvisa on tuulimittaria ja kameraa näissä talaviolosuhteisa. Ihmeesti ne siellä pyörii, vaikka pakkasta on niinko on.
Oli vilimiä sevverran matkassa, että otin vielä muutaman otoksen katolta sinne, tänne ja tuonne.
Nyt meen laittaan saunaa päälle ja meen koittaan, taipuuko nakit löylykauhan ympärille.
Tukikohasta kaiken sulattelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti