lauantai 25. helmikuuta 2012

Pitkäkorvametso.

Tämä ruokaohje on niitä sivuhuomautuksella "monimutkainen" ainakin, jos mukaan otetaan valmistusmateriaalit alusta alkaen. Jotta juuri tähän evääseen saatiin perusainetta, niin piti ja pitää olla Hirvensalmella ystävä, joka lähettää ampumiaan pitkäkorvia lahjaksi Naruskalle. Niitä tuli oikein tuplaten silloin, kun tuli. Jussit matkustivat mukavasti "Mennään pussissa" matkan linjuriässässä. Osoite oli MH Salla, mistä lahjansaaja Mummu kiikutti ne autokyydillä Naruskalle. Pakkaseen.

Täällä Naruskalla päätettiin eilen illalla Kasperin nimipäiväiltakahveella, että huomenissa tärhäytämmä Pitkäkorvametson. Ruokalaji vuorostaan sai nimensä Iivana Nyhtänköljältä, joka noin 20 vuotta sitten oli ampunut elämänsä ensimmäisen jänöjussin Alakurtissa. Vaimolleen Rozalle Iivana oli antanut ymmärtää laittamansa valmiin ruuan olevan metsopaisti, koska Roza ei ollut halukas syömään jänöjussia lainkaan. Vasta ruokailun jälkeen Rozan kehuessa Iivanalle, miten hyvää metsopaistia oli syöty, oli Iivana tunnustanut evään olleen pitkäkorvametsoa, eli jänöjussia. Eikös olekin monimutkainen nimihistoria evhäällä...Tarinan kuulimma illalla Iivanan itsensä kertomana, kun hän tuli Alakurtin holotnasta tänne Naruskalle lämmittelemään.

Sitten siirrymme itse monimutkaiseen ruokalajiin, eli Pitkäkorvametsoon. Hirvensalmen jänikset palasteltiin niin, että jalat säilyivät kokonaisina ja selkä pätkittiin noin neljän sentin pätkiin. Tämä pätkiminen onnistui parhaiten puukolla, joka on puoliksi kirves. Se on leveäteräinen takorautainen puukko, jonka Ukka on saanut aikanaan muutamalta Makkoselta puolensadan vuoden merkkipaalulla. Hyvä puukko hyvältä kaverilta.



Paloitellut lihat ruskistettiin valurautapadassa, kun siihen oli tärhäytetty 100 grammia voita. Ruskistamisen yhteydessä lihoille ripoteltiin kevyesti hienoa merisuolaa ja riphaus rosmariinia. Siinä lihojen tiristessä kuorittiin ja paloiteltiin kolme sipulia, jotka lisättiin pataan. Sitten hivhautin keitettyä vettä lihojen päälle pataan niin, että jänöjussit joutuivat juuri ja juuri huppeluksiin. Kaksi lihaliemikuutiota, kahen desin purkki kermaa ja kuutioitu kutunjuusto Norjasta. Sitä samaa, mitä käytellään maalintupadassa.

Näillä emmeillä pata kansi suljettuna uuniin, lämmöt 175, ja odotteluaikaa nelisen tuntia. Välillä käytetään eväspataa uunista sen verran, että sitä hellästi pyöräytetään sekaisin.

Tämän pataruuan perunat valmistettiin niin, että eilen keitetyt puikulat paloiteltiin puolen sentin viipaleiksi paistinpannulle kuorineen. Paistorasvaksi tietty voita ja mausteeksi kevyesti soijakastiketta. Eikä muuta.

Pitkäkorvametsopata näytti pöytään nostettaessa tältä:



Taas kerran riistaruuan höysteeksi oli pöydässä mustaherukkahyytelöä, jonka Kerttu-mummu oli keittänyt siihen surullisen kuuluisaan kuivaan valkoviiniin.

Viisi aikuista veteli tämän pitkäkorvametsopadan parempiin suihin niin, että pataan jäi vielä kevyet leivänpäällistäytteet lopusta padanpohjasta. Herkkuja ei hukata, vaan makunautinnot jatkuvat huomenissa kevyenä kenttälounaana.

Kasperi tilasi jälkiruuaksi Mummulta vielä iltaräiskäleet. Pataruualta jälkiruokapöytään suoriltaan ei kenelläkään ollut hinkua, vaan pitkäkorvat vaativat kunnon ruokaperräiset. Ja saivat kans.

Tukikohasta täydellä vatsalla tähän. Ruokalajia suositellaan äänin 5-0.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti