tiistai 28. helmikuuta 2012

Kalevalanpäivää.






Pitihän se näin Kalevalanpäivän kunniaksi kaivaa Naruskan kansakoulun aikaisista kirjastokirjoista Kalevala. Oheiset runosäkeet ovat Kalevalan KUUDESVIIDETTÄ runosta, joka on pitkä kuin näläkävuosi. Runosta on luvatta lainattu Otsoa koskevia säkeitä. Otso vuorostaan tulee mieleen monestakin Tukikohdasta löytyvästä esineestä, joista yksi on tuossa kuvassa. Ne ovat karhunraudat, jotka ovat reilun puolen vuosisadan takaa tuolta itärajan takaa. Ne on joku sikäläinen seppä jostain Kantalahden suunnilta valmistanut. Liekkö suunnitellut myös, vai onko kopioinut mallin jostain, sitä tarina ei kerro.

Rautoja ei Tukikohdassa toistaiseksi ole viritetty, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin karhunraudoille käyttöä tulee. Raudat ovat sen verran rouvia tekoa, että saattaisivat ne ehkä otson menohaluja maastossa pidemmän päälle hillitä, mutta mahdollisesti ne onkin tarkoitettu vain toimivaksi siten, että otso lauenneet raudat jalassaan jättelisi varmaankin metsiin helpommin seurattavia jälkiä kulkureitilleen. Tiiäppä häntä.

Päänsä jos otso sattuisi viritettyihin tuon mallisiin rautoihin työntämään ja raudat laukeaisivat sille kaulakoruksi, niin mahtaisi siinä tanner ryskää ja aitaa kaatua, kun otso pyrkisi niistä erilleen. Rautakasan tappava vaikutus karhuun saattaisi näin arvelemalla olevan kevyenlaista.

Ikävät vehkeet ne kuitenkin toimintaperiaatteensa perusteella ovat. Siksipä ne toistaiseksi on museoitu Retkeilymajan koristeeksi. Virittämättöminä, sattuneesta syystä ainakin näin rauhan aikana.

Jos Iivana Nyhtänköljä joskus kertoo luotettavan pyyntitarinan kyseisten rautojen historiasta, niin Ukka voi kirjoittaa sen tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Toistaiseksi ihmetellään vain kuvaa ja rautoja täällä paikan päällä turvallisesti käpälöimällä.

Tukikohasta karhun talviuniltaan heräämisiä odottelemisiin tähän.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti