Kalamiehen on joskus nähtävä vaivaa uittaessaan kanoottikalustoaan niille vesille, missä parhaiden kalapaikkojen arvellaan sijaitsevan. Ylävirtaan vetäminen ei ole rapakuntoisen hommaa, vaan vaatii kuntopohjaa ehkä enemmän, mitä Ukalla näillä vanhoilla päivillään on. Paluumatkat kalareissuilta onneksi tapahtuvat myötävirtaan. Silloin hiki tulee pintaan enintään tuskan muodossa, koska könkäät eivät ole suinkaan mietoja.
Kasperi ja Rauno saivat käyttää meloja alaspäinkin matkustaessaan. Kanootin pitää kulkea virtausnopeutta nopeammin, jotta könkäästä selviää kunnialla.
Video on kuvattu pikkupokkarilla, joten mahdolliset huomautukset kuvanlaadun suhteen voi lähettää Panasonicin Lumixia valmistavalle tehtaalle...
Tukikohasta tähän.
Sutjakkaasti menivät. Katsoivatko pojat laskulinjan etukäteen vai laskettelivatko kylmiltään? Tuosta tuli mieleen Käkkälö usean vuoden takaa, jota Luontoon.fi-sivustolla suositellaan edelleen tähän tapaan: "Käkkälöjoki sopii aloittelijoille, sillä kosket ovat helppoja." Vähän oltiin eri mieltä..
VastaaPoistaEipä siinä isompia suunnitelmia tehty. Kasperi antoi keulamelojalle ohjeet huolehtia melomalla vain vauhdista, niin hän hoitelee perämiehen paikalta ajolinjan.
VastaaPoistaTuommoiseen avomalliseen kanoottiin kuuluisi aukkopeite, jos haluaa estää könkään vasta-aaltojen kerääntyvän kanoottiin. Niitä ei kuitenkaan meidän kalustossa ole, joten pari-kolme ämpärillistä kertyy vettä tuommoisissa tyrskyissä jo lyhyellä koskipätkällä. Onneksi tämä ainoa kalareitillä ollut kunnon koski on lyhyt, joten paatti ei ehdi täyttymään.
Hyvin meillä onnistuivat kaikki vesiliikenteen koukerot puolentoista viikon aikana. Paatteja ei kaatuillut edes kalannostoissa, jotka välillä ovat veneessä nopeatempoista touhua ja väsyttäjä on koko ajan seisaallaan. Kuitenkin sepalukset kiinni...