Menivät vähän hänekseen hyvät myrskyvalmistelijaiset täällä Naruskalla. Toissapäivänä evakuoitiin meilläkin suunnilleen kaikki irtain pihamaalta sisätiloihin ja valmistauduttiin hemmetilliseen myrskyyn. Lähimmät omaiset esihyvästeltiin ja kaikki näytti ihan maailmanlopun meiningiltä. Lähöt olivat kyllä sellaiset, että oikeasti olisi luullut, että nyt peltikaton kiinnitykset kokeillaan oikein kunnolla. Mutta vielä mitä.
Eilinen myrskypäiväksi ennustettu oli täällä Naruskalla kuin lehmän maito. Ei tuullut juuri lainkaan, eikä ollut mitään tuskaa mistään päin. Ainoa hieman poikkeuksellinen ilmiö tähän rämpsysyksyyn oli se, että lunta sateli eilisen päivän ja illan aikana ihan tyydyttävät määrät. Ukan vesimittarihan muuttaa tuolla savupiipun ilmahormissa kaiken taivaalta tulevan sateen millimetreiksi. Sillä ei ole väliä, sataako lunta vai vettä, kaikki muutetaan vedeksi. Mittariin kertyi koko "myrskyn" aikana tätä herkkua rapiat kymmenen milliä. Milli siellä vesimittarissa tarkoittaa maassa noin keskimäärin senttimetriä lunta. Ja kymmenen senttiä lunta tarkoittaa tietenkin lumien siirtelyä paikasta toiseen, eli kodikkaammin lumitöitä.
Hohhoijjaa noita Ukan lumitöitä. Hiki tulee ja rupee pyörryttämään heti, kun aletaan työstä puhumaan. Lumityöt Ukka on hieman organisoinut tällä puolen hehtaarin pihamaalla. Jos joku luulee, että niitä lumitöitä täällä tehdään lumikolalla, niin voipi unohtaa koko jutun. Ukan lumityöt tapahtuvat niin, että Sipolan Jarkkopoika tulee pihalle traktorilinkoyhdistelmällään. Ukka seurailee linkousta tarkasti katseellaan ja, kun pihaan on syntynyt Bronconmentävä aurattu alue, niin pirssi siirretään sinne. Pois edestä, tietty, että yhtään neliösenttiä ei jää linkoamatta.
Ukan työvaihe tässä järjestelyssä kestää keskimäärin minuutin. Nyt meni poikkeuksellisesti kaksi minuuttia, kun voivottelin hieman Jarkkopojalle, kun linkomiestä ei vielä ole tarvinnut tälle syksylle vaivata. Lumi tuo toiselle työtä ja vähälumisuus vuorostaan toiselle säästöjä. Näinhän se peli kentällä etenee kaikessa.
Lumi oli lingollekin raskasta ja tiivistä. Suoranaisia horkkakohtauksia tulee Ukalle pelkästä siitä ajatuksesta, että näitä kinoksia joutuisi jollain käsipelillä siirtelemään. Ehei, senkin ajan Ukka touhuaa jotain kevyempää, eikä se ole sopivaakaan mennä syömään linkomiehen leipää.
Eilen ulkoilutin uutta Mirriä sen verran, että vilautin sitä Rihlalle. Sen verran pihalla oli lunta taustaksi, että musta Mirri juuri ja juuri erottuu valkoista vasten, vaikka se pienoinen onkin. Vain toista metriä korkea. Ja komia. Ja äkänen, mutta se kesytetään.
Tukikohasta lumenluomisiin ja kissankesyttäjäisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti