lauantai 19. marraskuuta 2011

Kaatopaikan takaa aurinko nousee...

Työmatkalaisilla on pitkästyttäviä työmatkoja, kun joutuu ajamaan suuntaansa sata kilometriä. Niin Mummullakin tänä aamuna, kun hän polkaisi Naruskalta Etelä-Sallaan Hautajärvelle nypläyspiiriä pitelemään. Vai mitä lie mummelit siellä oppia saaneet, tiedä häntä. Näinä aikoinahan täytellään pukinkontteja mitä erilaisimmilla käsityötuotteilla.

Kotalan onneksi entisen kaatopaikan kohdalla ajoissa työmatkalle irronnut Mummu jouti sen verran hiljentämään. että ehti näppäämään kuvan Vanhasta Sallasta. Sieltähän se aurinko kiipeää Sallatuntureiden takaa idästä. Näinä marraskuun kaamosta lähentyvinä päivinä aurinko ei niin kovin korkealle nouse korkeimmillaankaan, mutta käväisee toki vielä näkösällä, kun selkeä päivä kohdalle sattuu. Ja tänään pitkästä aikaa sattui.

Kannatti siinä hetkiseksi vetäistä liinat kiinni ja näpätä otos noista jylhistä tuntureista, jotka komistavat nykyään itänaapuria. Näitä möykkyjähän muutamat nytkin pressavaaliehdokkaina olevat tyypit ovat oikein lehtien palstoilla mainostaneet vuokrattavan suomipojille laskettelurinteiksi. Vuan eipä ole politrukkien puheisiin luottamista, koskapa Sallatuntureiden rinteillä ei liiemmin laskettelijoita ole näkynyt sitten ennen sotia pidettyjen pujottelun SM-kisojen jälkeen. Möykkyjä on milloin ostettu, milloin vuokrattu kymmeniksi vuosiksi ja milloin mitäkin onkaan keksinyt niille muka hyötykäyttöä. On sinne yksien huhujen mukaan oltu rakentamassa venäläiselle eliitille omaa omituista luksuslaskettelukeskusta, mutta puheiden tasolle ovat jääneet.

Ja toivottavasti jäävätkin. Ovat meinaan sen verran luonnontilaisessa kunnossa ja jylhimmistä jylhimmät, ettei niiden rinteitä välttämättä tarvitsekaan keinovaloilla valaista ja juppihissejä sinne pykätä. Möykkyjä on täällä lähialueella valjastettu näihin tarpeisiin jo nokko. Sanoo Ukka.


Tukikohasta tunturin tältä puolelta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti