keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ukan Pakkas(ennätys)pizzzza.

Naruskaa on taas toitotettu tiedotusvälineissä pitkin päivää. Pakkasennätyksestä, tietty. Suomen kylmin paikka marraskuussa -27 asteen lukemalla tuntuu Ukasta lähinnä ylilyönniltä tuolla uutispuolella. Normipakkanen, eikä mitään niihin pakkaslukemiin verrattuna, mitä tässä kairassa saattaa kohdalle osua. Onhan täällä eletty tuplasti tuo lukema. Silloin oli kuiva keli ja pakkasta, nyt ei.

Tietenkin se loskakelien jälkeen läättiä puraisee hiukkasen tämäkin. Varsinkin, kun tuulen kanssa hyytävyyslukema on tänäänkin ollut alimmillaan -34 asteen luokkaa.

Paistelin joutessani parit pitsat. Se on pakkaspäivänä sopivaa sisähommaa, joka lisäksi sopivasti lämmähyttää Tukikohdan keittiötä, kun makaroonimaan kiviarinauunin käyttää paistolämpötilassaan 235 astetta.



Tuommonen siitä toisesta tuli. Toisen samanlaisen puolikkaan pistelin välipalaksi kylmän maidon kanssa. Toinen puolikas odottelee Mummelin kotiinpaluuta, että kuulen taas tutun lausahduksen hänen nähdessään pitsaa päivälliseksi: "Mitä RUOKAA mulle on..." Laitan hälle sitten sitten eteen paistettuja puikuloita ja punaviinikastikkeessa olevaa paprikabroileria. Eilistä.

Tähän pakkaspitsan tekemiseen käytin ei ehkä kaikille ihan tuttuja aineksia, vaikka niitä kaupasta saakin. Ohje sisältää siis kaupallista tiedotetta, vaikka en elintarvikauppiaana itseäni elätä. Saa pitsan tehdä toki mistä aineksista vain, mutta Ukka teki näistä täytteet:

Pitsapohjan päälle yrttinen tomaattimurska. Murskakerroksen päälle raastettua Polar -merkkistä juustoa, jonka raastoin palasta itse. Seuraavaksi sinihomejuustoa, jota raastelin en Aurasta, vaan Rainbow -merkkisestä sinihomejuustosta (terävämpää kamaa kuin Aura). Sitten pilippusin peltisestä Ravintolafilepurkista kaksi isoa filettä puolen sentin viipaleiksi ja nakkelin palat tasaisesti juuston päälle. Viimeiseksi avasin erikoisemman sitruunalla ja pippurilla maustetun öljytonnikalapurkin, jota normitonnikalan sijasta kehotan käyttämään muuhunkin ruuanlaiton vaihteen vuoksi.

Ja eikun uuniin noin vartiksi. Jolla ei ole kiviarinauunia, niin tietenkin tämä eväs paistuu normisähköuunissakin.

Heti, kun paistos otetaan uunista, tärhäytetään siihen oreganoa, jos siitä pitää. Voi siihen laittaa muutakin pitsamaustetta, tai jättää maustamatta. Kaikki käy.

Kylmän maidon kanssa Ukalle maistui pitkästä aikaa. Entisessä elämässä olisi palanpainikkeena saattanut olla vaikka kylmää valkkaria tai kylmää oluttakin. Kaikki käy pitsan pariksi.

Tukikohasta Mummelin päivällisen laittoon keskittymisiin tähän.






2 kommenttia:

  1. Lueskelin useampiakin postauksiasi. Kiinostavaa.
    Varmaan pitsa maistuikin pikku pakkasella.
    On näitä tai noita pakkasia jo ehditty oottaakin. Täällä hitusen etelämpänä oli aamulla -16 ja päivällä himpun verran enemmän. Luntakin, vaan ei metsissä enää hiihtää asti. Entäs Naruskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelinkin lumitilanteesta oman juttunsa. Nyt kaamoksen aikana on enemmän aikaa kirjoitamiselle, mutta toisaalta ajankohtaista tapahtuu kaamostahtiin, eli rauhallisesti. Sekin minulle sopii.

      Poista